Jatkossa pohdintojani fitnesselämästä, bodauksesta, crossfitistä, parsakaalin ja kuivan kanan syömisestä voitte lukea osoitteesta eatfatstayfit.blogspot.fi. Syynä alustan vaihtoon on se, että Vuodatuksen ylläpito ei vaikuta kehittävän alustaa kovinkaan paljoa. Blogger mahdollistaa myös YouTube-videoiden upottamisen tekstin lomaan, eli tuolla alustalla voin lisätä aiheeseen liittyviä videoita. Uuden blogin ulkoasu on vielä kehitysasteella, joten älkää säikähtäkö suht karua näkymää. Tulen jatkossakin kirjoittamaan yhtä häpeilemättä fitnessilmiöstä ja sen sivuvaikutuksista. Puuro- ja persekuvia ette tule näkemään kovin usein uudessakaan blogissa. Toivottavasti vanhat lukijat löytävät uuden blogin, ja siirryn askelta lähemmäksi päästä kirjoittamaan jokaisen fitnessmimmin taivaseen, eli Fitfashionin sivuille!
maanantai, 25. huhtikuu 2016
Huomio! Blogi siirtyy uuteen osoitteeseen
perjantai, 22. huhtikuu 2016
Kehonrakennus ja fitness - urheilua vai ei?
Yksi yleisimpiä kehonrakennukseen ja fitnesslajeihin liittyviä kysymyksiä on se, ovatko ne urheilua vai jotain muuta. Olen sivunnut monessa postauksessani, mutta ajattelin tuoda nyt perusteellisemmin esille, miksi suhtaudun kyseisesten lajien urheilullisuuteen niin kriittisesti. Tässä jutussa esitetyt mielipiteet ovat täysin subjektiivisia ja niistä saa olla vapaasti ihan eri mieltä. Mielelläni otan myös vastaan kommentteja aiheesta ja olen valmis keskustelemaan aiheesta.
Mitä on urheilu?
Ensimmäiseksi lienee paikallaan määritellä, mitä urheilu oikeastaan on yleisen käsityksen mukaan. Kielitoimiston sanakirja antaa urheilusta seuraavan määritelmän:
fyysisen kunnon ylläpitämiseksi, virkistykseksi t. sääntöjen mukaisena kilpailuna harjoitettavista liikuntamuodoista; myös eril. laitteita tms. käyttäen suoritettavista kilpailuista.
Tämä määritelmä on hyvin lavea ja oikeastaan sen mukaan urheiluksi voidaan käsittää oikeastaan kaikki liikunta- ja kilpailumuodot sauvakävelystä olympiakamppailuun. Oma subjektiivinen näkemyt aiheesta on kuitenkin tiukempi: en pysty pitämään sauvakävelyä tai vesijuoksua missään määrin urheiluna, vaan ne ovat mielestäni puhtaasti liikuntaa kunnon ylläpitämiseksi, sen kohottamiseksi tai esim. vammoista kuntoutumiseen. Yhtä lailla kuntosalilla treenaavista suurin osa on kuntoilijoita, harrastelijavoimailijoita tai mieleisempää ulkomuotoa tavoittelevia. Kilpailuihin tähtävän painonnostajan kohdalla asia on tietysti erilainen. Silloin sali on paikka, jossa harjoitellaan urheilukilpailuja varten.
Usein kuulee väiteltävän siitä, onko esim. autourheilu oikeastaan urheilua, koska siinä tekniikka merkitsee paljon. Toisaalta autourheilussa kilpaillaan siitä, kuka on ensimmäisenä maalissa ja ideaalitilanteessa kuljettajan ajotaitojen tulisi myös vaikuttaa asiaan paljon. Formula 1 -kuskien täytyy olla myös hyvässä fyysisessa kunnossa, jotta selviää g-voimista ja kisaviikonlopusta yleensä. Mutta ajotaidoiltaan paraskaan kuljettaja ei voita F1-kilpailua, jos hän ajaa Mercedeksen sijaan Force Indian autolla. Lista on loputon: joidenkin mielestä golf on huippu-urheilua, joidenkin mielestä se ei ole urheilua lainkaan. Ammuntaa läheskään kaikki eivät pidä ns. oikeana urheiluna, mutta lajin harrastajat pitävät lajiaan varmasti urheiluna. Listaa voisi vaikka kuinka pitkään, mutta niin niin ammunnassa, ratsastuksessa, formuloissa ja purjehduksessa kuitenkin yksi yhteinen asia - suoritus, jonka perusteella sijoitukset ratkaistaan. Olkoonkin, että lajien fyysisyydessä on suuria eroja.
Tämä on mielestäni todellista urheilua.
Miksi kehonrakennus ja fitness eivät ole urheilua?
Kehonrakentajat ja fitnesskilpailijat toistavat usein meille bodausskenen ulkopuolisille skeptikoille, että lajien harrastajilta vaaditaan kovaa itsekuria, ja että vain pieni osa ihmisistä pystyy viemään kisadieetin loppuun. Väite pitää paikkansa, enkä itsekään pystyisi treenaamaan tavoitteellisesti kehonrakennustyylisesti. Pelkkä bodaaminen on mielestäni niin tylsää, että ihmettelen suuresti, miten joku jaksaa harrastaa sitä pääjuttunaan. Tiedän hyvin, että varsinkin kisoihin tähtäävät kehonrakentajat tekevät kaikkensa salilla, syövät tylsää ja mautonta ruokaa dieetillä ja vielä tavoitteisiin päästäkseen riskeeraavat terveytensä pahemman kerran käyttäessään anabolisia steroideja, kasvuhormonia, insuliinia jne. Kehonrakentajat ja lajin fanit sanovat usein, että laji on rankin mahdollinen, koska kehonrakennuksessa ei pärjää vain treenaamalla kovaa, vaan ruokailujen ja levon pitää olla myös kunnossa. Pitää paikkansa, mutta missä fyysisessä lajissa näitä asioita ei pitäisi ottaa huomioon? Painoluokkalajeissa ei voi syödä mitä vaan, kun valmistaudutaan kisoihin. Yleisurheilija ei voi bilettää, elää epäsäännöllisen rytmin mukaan, eikä syödä hällä väliä -asenteella, jos hän meinaa pärjätä huipulla. Huipulla kaikkien lajien urheilijat tekevät uhrauksia muun elämän suhteen, mutta jostain syystä vaikuttaa siltä, että bodarit ja fitnessmimmit ovat kovimpia puhumaan tekemistään säkrifaisseistaan. Erityisen vahvaa tällainen ajattelu vaikuttaa olevan bodauksesta tai esim. bikini fitness -touhuista innostuneiden nuorten aloittelijoiden keskuudessa. Jokainen toki harrastaa sitä, mikä itseään kiinnostaa, ja jos fitnessbuumi lisää ihmisten treeni-intoa, hyvä niin. Silti omaan rakkaaseen lajiin voisi suhtautua vähän realistisemmin.
Urheilijoita vai "kauneuskilpailuun" osallistujia? Kiinnittäkää huomiota herrojen esteettisiin, kasvuhormonin ja insuliinin turvottamiin vatsoihin. Terve sielu terveessä ruumiissa!
Vaikka kehonrakennus ja fitnesslajit vaativat treeniä ja kovaa itsekuria (ja etenkin ensin mainittu muutakin kuin kreatiinia), en pysty mieltämään lajeja varsinaisesti urheiluksi. On olemassa muitakin äärimmäisyyksiin meneviä lajeja/harrastuksia, jotka eivät mielestäni ole urheilua fyysisestä vaativuudestaan huolimatta. Esim. vuorikiipeily on pahimmillaan taistelua luonnonvoimia vastaan ja kuolemanvaara on todellinen. Vuorikiipeilijöiden on tietysti oltavat fyysisesti ja psyykkisesti kovassa kunnossa. Silti kyse on mielestäni enemmän verrattain pienen piirin extreme-jutusta kuin urheilusta. Se ei vaikuta lainkaan siihen, ettenkö arvostaisi jokaista Mount Everestin huipulle kiivennyttä.
Miksi en pidä kehonrakennusta ja fitnesslajeja urheiluna? Siksi, että niistä puutuu urheilusuoritus, jonka perusteella kilpailijoiden paremmuus saataisiin selville. Kehonrakentajien järjestys rankataan ulkonäön perusteella, samoin shortsibodareiden, bikini fitness -mimmien jne. Kyseiset lajit ovat siis lähinnä omanlaisiaan "kauneuskilpailuja". Keholajeissa tuomareiden henkilökohtaisilla mieltymyksillä on merkitystä lopputulokseen - joku toinen arvostaa kireyttä ja symmetriaa, toinen valtavaa lihasmassaa. Kilpailija saattaa hävitä ykkössijan siksi, toinen tuomari ei yksinkertaisesti pidä hänen fysiikastaan. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, on myös nimellä merkitystä kehonrakennuksessa ja fitnesskisoissa. Vähän väliä saa lukea polemiikkia siitä, että jonkun toisen kilpailijan olisi pitänyt oikeasti voittaa, koska voittajaksi julistettu ei ollut lihaksikas, kireä, eikä edes osannut poseerata. Silti hän voitti, koska on ollut niin paljon lehtien kansissa ja voittanut aikaisemmin isoja kisoja. Toki voittajan pitäisi olla lihaksikkaampi ja kireämpi kuin muiden, mutta asia ei tunnu menevän ihan näin yksinkertaisesti. Ainoa urheilusuorituksen sisältävä fitnesslaji on vapaaohjelmassa kilpa-aerobicmaisia piirteitä sisältävä "vaparifitness" (viralliselta nimeltä yksinkertaisesti fitness). Koska en tunne lajia en paremmin, en tiedä mikä painoarvo vapaaohjelmalla on suhteessa kropan esittelyyn. Fitnesslajeissa ulkourheilullisilla asioilla on myös rutkasti merkitystä: hiustenpidennykset, ripsiviritelmät, silikonitissit (eivät ihan kaikilla), geelikynnet jne. kuuluvat olennaisesti lajeihin, ja nämä kropan kondikseen liittymättömät asiat painavat ymmärtääkseni myös arvostelussa. Missä suorituslajissa tällaiset seikat vaikuttavat kilpailijoiden sijoituksiin? Tai ehkä kyseessä on se mystinen lopputulokseen vaikuttava lavasäteily, jota kaltaiseni maallikko ei kykene ymmärtämään.
Urheilukilpailu vai missikisa? Kyllähän noita takalistoja mielellään katselee, mutta niin katselee yleisurheilijanaistenkin...
Olenko minä urheilija?
Kuten olen jo usein kirjoittanut, ovat varsinkin nuoret, vasta fitnessharrastuksensa aloittaneet naiset helposti kirjoittamassa Facebookiin ja Instagramiin tittelikseen Bikini Athlete tms., vaikka takana ei olisi ainuttakaan kilpailua. Myös monet kehonrakentajat kutsuvat itseään urheilijoiksi. Mielestäni "urheilija" on sana, jota ei tulisi käyttää kenestäkään turhan heppoisin perustein. Suomessa on paljon kovaa omaksi ilokseen eri lajeja treenaavia, kovassa kunnossa olevia ihmisiä, jotka eivät kuitenkaan ole minun silmissäni urheilijoita. Minusta urheiljat ovat niitä, joille harjoittelu on ykkösasia ja tavoitteet ovat kansainvälisessä menestyksessä. Toki kehonrakentajilla ja fitnesskilpailijoillakin voi olla samat tavoitteet, mutta koska heidän lajinsa eivät ole mielestäni urheilua, en voi pitää heitä urheilijoina. Tästä jokainen saa toki olla vapaasti eri mieltä.
Olenko sitten minä - ruudun takaa anonyymina huuteleva mulkero - yhtään enempää urheiljia kuin lavalla pullistelevat ja keikistelevät miehet ja naiset? En ole. Olen kyllä räpeltänyt kansallisella tasolla mielestäni kovassa urheilulajissa ja olen myös osallistunut lajin SM-kisoihin verrattain huonolla menestyksellä. On En kehtaisi missään tapauksessa väittää olevani urheilija, vaikka olen todennäköisesti treenannut enemmän kuin monet itseään urheilijoiksi tituleeraavat wnb-fitnessmimmit yleensä. En silti ole treenannut niin omistautuneesti ja päämäärätietoisesti kuin mielestäni urheilijat treenaavat Jos jonkun mielestä käsitykseni urheilijan määritelmästä on turhan tiukka, ymmärrän sen hyvin. Itse koen olevani lähinnä (entinen) himotreenaaja tai harrastekilpailija. Olen kuitenkin nähnyt läheltä nuoria ja vähän vanhempiakin urheilijoita, ja minulla on jonkinlainen kuva siitä, mitä urheilijana oleminen vaatii. Siihen ei riitä pelkkä urheilijaprofiili Facebookissa tai hieno titteli Instagramin tietokentässä. Ei, vaikka ottaisi kuinka saliselfietä päivässä ja joisi joka toinen tunti Nocco BCAA:ta.
maanantai, 18. huhtikuu 2016
Mun ruokavalio on parempi kuin sun ruokavalio!
Heti alkuun pahoittelut venyneestä kirjoitustauosta. Olen puurtanut niin kovasti gainssien takia ja yrittänyt oppia kaiken mahdollisen bodauksesta Pianan Rikun videoita katsomalla, etten kertakaikkiaan ole ehtinyt kirjoitella. Sen pidemmittä puheitta siirrytään asiaan:
Mitä ihmisen pitää syödä pysyäkseen hengissä? Mitä ihmisen pitää syödä, jos hän haluaa lisäksi pysyä terveenä? Mitä ihmisen pitää syödä, jos hän terveenä pysymisen ohella haluaa olla sporttisessa, kenties jopa lihaksikkaassa kunnossa? Viime vuosina ei ole voinut välttyä keskustelulta erilaisten ruokavalioiden hyödyistä ja haitoista, ja keskustelu vaikuttaa jatkuvan edelleen. Fitnessintoilijoita ja ties mitä "paremman hyvinvoinnin lähettiläitä" kuunnellessa tällainen tavallisen yksinkertainen suomalaismies on jo pudonnut kärryiltä pahemman kerran. Ei riitä, että omaa ruokavaliota kehutaan yli äyräiden, vaan monilla ruokavalioprofeetoilla on tapana käydä varsinkin virallisten ravitsemussuositusten kimppuun. Lisäksi ajoittain pinnalle pulpahtelee välillä mitä omituisempia dieettejä - usein jonkun julkisuuden henkilön myötävaikutuksella hänen kerrottuaan iltapäivälehdistölle, kuinka elämänlaatu parani hänen korvattuaan riisin ja perunan sammalella ja jäkälällä. Laihduttamisesta on tehty lähes ydinfysiikkaa, eikä vanha viisaus "syö vähemmän kuin kulutat" tunnu enää vetoavan.
Lisäravinteet ja proteenipirtelöteollisuuden jätän tämän jutun ulkopuolelle. Niistä tulee myöhemmin oma artikkelinsa.
Ruokavaliokiihkolijat
Viime vuosien aikana on ollut erityisen merkillepantavaa se, kuinka kiihkeästi erilaisten ruokavalioiden puolestapuhujat ovat asiansa takana. Huvittavimmillaan oman ruokavalion kiihkeä puolustaminen saa jopa naurettavan koomiset mittasuhteet, varsinkin kun asia alkaa saada lähes uskonnollisia piirteitä. Kriittisyys ja "virallisten totuuksien" kyseenalaistaminen ovat aina paikallaan, mutta silti minusta on ollut huvittavaa seurata, kuinka Suomessakin virallisten ravintosuositusten vastustajat ovat käyneet esimerkiksi professori Mikael Fogelholmin kimppuun. Jos saatte käsiinne Suomen Kuvalehden numeron 31/2015, suosittelen lukemaan artikkelin "Näin syömisestä tuli vaikeaa". Internetissä kehitellään mitä uskomattomampia salaliittoteorioita virallisiin ravintosuosituksiin liittyen, palvotaan karppausguru Antti Heikkilää ja yritetään vakuuttaa Matti Meikäläiselle, että hiilarit ovat kauhein asia maan päällä. Jos harrastat crossfitiä, on sinun lähes pakko noudattaa paleo- eli kivikautista ruokavaliota (olkoonkin, että moni crossfitin tähdistä ei edes noudata ko. dieettiä). Etenkin Heikkilän ja hänen opetuslastensa myötävaikutuksella karppauksesta eli hiilihydraattien rajoittamisesta tuli hetkeksi niin muodikasta, että jotkut hurmahenkiset vanhemmat päättivät kouluikäisten lastensakin karppaavan. Samat vanhemmat lienevät niitä, jotka taannoin valittivat päiväkodille siitä, että lapsille oli tarjottu pannukakkua. Kieltämättä pannukakun syöminen lapsena johtaa automaattisesti paskaan loppuelämään - minä olen hyvä esimerkki siitä. Olen niin helvetin huonokuntoinen, sairas ja kaupan päälle lihavakin.
Kuvassa esimerkki pannukakun syömisen vaaroista.
Ymmärrän aivan hyvin sen, jos joku haluaa välttää eineksiä ja muita prosessoituja elintarvikkeita. Minulle on aivan sama, kuka mitäkin syö, mutta usko oman ruokavalion ehdottomaan paremmuuteen ja varsinkin sen julistaminen menevät mielestäni lähes samaan kategoriaan kuin Vartiotornin tyrkyttäminen. Koska karppaus alkaa olla jo niin 2011, on ruokavaliohihhuleiden pitänyt keksiä muita rempseitä keinoja saada julkisuutta ja käännyttää kansaa hyvinvoinnin tielle. Vaikka pyrin välttämään ruokavaliokiihkoilijoiden kirjoitusten seuraamista, en ole voinut välttyä parin viime vuoden aikana törmäämästä kahteen uuteen muotijuttuun: gluteenittomaan ja maidottomaan ruokavalioon. Ok, ymmärrän täysin, jos joku luopuu maitotuotteista ja gluteenia sisältävistä tuotteista sairauden tms. vuoksi. Onhan se selvää, ettei maitoa kannata juoda, jos lasillinenkin aiheuttaa todellisen täysistunnon vessanpöntöllä. Mutta superiskä Tomi Takamaan ja personal trainer Tomi Kokon julistusten myötä vaikuttaa siltä, että maito ja gluteeni ovat kaiken pahan alku ja juuri, ja siksi niiden välttely on jossain piireissä muodikasta. En väitä, että aterialla (tai edes päivässä) kannattaa juoda kahta litraa maitoa. Mutta jos syö kohtuudella maitotuotteita, eikä niistä seuraa vatsavaivoja tai totaalista elämäntuskaa, tarviiko niitä jättää pois? Mielestäni ei. En väitä olevani ekspertti ruokavalioiden suhteen, mutta osa ruokavaliokiihkoilijoista vaikuttaa tietävän asioista yhtä vähän kuin minä, ja silti ylentävät itsensä sille tasolle, että tohtivat leimata yliopistotason tutkijat valehtelijoiksi jne., koska tutkimustulokset osoittavat jotain muuta kuin nettieksperttien väitteet. Koko ruokavaliokeskustelun pelottavin juttu onkin mielestäni siinä, että tervehenkisestä kyseenalaistamisesta on siirrytty fundamentalistiseen oman jutun puolustamiseen ja lähinnä uskomuksiin perustuvan ravintotieteen suosimiseen. Ravinnon lisäksi joidenkin ihmisten epäluulo ja kaiken kyseenalaistaminen on mennyt niin pitkälle, että he eivät suostu lastensa rokottamiseen. Uskomustieteiden vaikutuksen pelottavasta lisääntymisestä kertoo se, että jotkut ihmiset luottavat mieluummin niihin kuin nykyaikaiseen lääketieteeseen esim. syöpähoidoissa.
Kuten jo mainitsinkin, on tunnettujen ihmisten esimerkillä vaikutusta ruokavalioasioissa. Kuinkakohan moni on ruvennut pätkäpaastoilemaan siksi, että Hugh Jackmanin sanottiin noudattaneen sitä Wolverine-leffan kuvausten aikana. Koska Elastinen syö paleo-oppien mukaisesti, lienee hänen esimerkkinsä kannustanut tavallisia tallaajiakin siirtymään siihen. Crossfitin ohella paleodieettaaminen on ymmärtääkseni saanut jonkin verran suosiota ainakin vapaaottelijoiden piirissä. Perstuntumalla sanoisin, että muodikkaiden ruokavalioiden noudattaminen on yleisempää juuri nyt pinnalla olevissa lajeissa kuin perinteisissä olympialajeissa. Sen mitä itse tunnen erään olympiakamppailulajin edustajia, en tiedä kenenkään noudattavan mitään sen kummempaa ihmeruokavaliota. Mitä nyt Helsingin Vallilassa sijaistevan King Kebabin ruuat ovat monen suosiossa...
Joskus ruokavalioista keskusteleminen on saanut minut häkeltymään, jopa lähes mykistymään. Olin joskus syömässä erään naishenkilön kanssa, jonka salaatissa oli lohta. Hän kertoi minulle pitävänsä lohesta, mutta totesi samaan syssyyn totesi, ettei oikeastaan saisi syödä sitä. Kysyin tietenkin, oliko hän allerginen kalalle, mutta vastaus suorastaan tyrmäsi minut: hän sanoi noudattavansa veriryhmädieettiä, joka kieltää hänen veriryhmäänsä kuuluvilta kalan syömisen. Jokainen toki syököön mitä haluaa ja noudattankoon millaista dieettiä tahansa, mutta onko elämästä suoranainen pakko tehdä niin tolkuttoman vaikeaa? Lukijakommentissa minua pyydettiin kirjoittamaan myös pH-dieetistä. Selvittelin vähän minulle entuudestaan tuntematonta asiaa ja alkuun huomasin monin Hollywood-tähtösten noudattavan tuota hyvinvoinnin ja onnellisen elämän peruspilaria. PH-dieetin ideana on karsia ruokavaliosta pois happamat tuotteet, kuten liha, kala, kananmunat, monet maitotuotteet ja jopa täysjyväruisleipä ja oliiviöljy, joten aika vaikeaksi menee. Lienee tarpeetonta sanoa, että monien salaliittoteorioiden ytimessä oleva kamala vesijohtovesi on tietysti happamien, eli pahojen juttujen listalla. Tämä dieetti vaikuttaa jälleen amerikkalaisen lääkärin aivopierulta, jonka tarkoituksena on ilmeisesti kerätä tyhmiltä rahat pois. Dieettiihän näyttää nimittäin kuuluvan veren analysointi, joka tietenkin maksaa. Koko kansan tuntema Jutta Gustafsberg on myös lähtenyt julistamaan pH-dieetin ilosanomaa. Toivottavasti hän on saanut monta kroppaa puhdistettua happamasta noilla opeilla. Varmaa on, että hän on putsannut monta lompakkoa tyhjäksi rahoista pH-evankeliumillaan. Jos pH-dieetti kiinnostaa, kannattaa lukea alla oleva linkki:
https://roskatiede.wordpress.com/2016/01/12/onko-jutta-gustafsberg-suomen-robert-o-young/
Itse suosittelen kaikille vähän rennonmpaa suhtautumista ruokavalioihin ja syömiseen. Pitäkää kulutus korkealla, niin voitte huoletta syödä silloin tällöin muutakin kuin tylsää bodyruokaa. Itse suosin tuhteja ja kaloripitoisia ruokia post-workout mealina. Protskuakin on vaikka millä mitalla!
Seuratkaa Instagramissa @eatfatstayfitfinland!
tiistai, 23. helmikuu 2016
Koko kansan härkä
Vaikka me kynäniskat suhtaudumme bodareihin pelonsekaisella kunnioituksella, ja annamme heidän luonnollisesti etuilla snägärijonossa, ovat bodarit yksilöinä suurelle yleisölle tuntemattomia. Joskus joku bodari saa hieman enemmän julkisuutta, kuten 90-luvulla Super-jäätelömainoksessa esiintynyt leppoisa savolainen Jari "Boogie" Mustonen, joka on huumorintajunsa ja legendaarisen läppänsä ansiosta täysi vastakohta monille juroille liharekoille. Mutta suurin osa kehonrakennus- ja fitnessjuttuja seuraamaton on tuskin kuullutkaan Marko "Supermassa" Savolaisesta, josta taidettiin aikoinaan povata jopa mahdollista Mr. Olympiaa. Ilopilleri Mika Nyyssölä on varmasti suurelle yleisölle melko tuntematon nimi. Joku saattaa tietää, että Ari "Gozilla" Kokkonen elelee yhdessä koko kansan fitnesspersoona Jutta Gustafsbergin kanssa, ja joku saattaa muistaa Seiskan sivuilta tunnetun naistenmiehen Peter Wileniuksen (oik. Pasi-Petteri Kataja/Häkkinen), joka siirryttyään Classic bodybuildingista isojen poikien kehonrakennukseen takoi parissa vuodessa 26 kiloa lihasta, ja on menestyksekkäästi kunnostautunut nuorten fitnesspimujen hurmaamisessa. Joku nostaisi varmasti esille Mustan Barbaarin ja muut shortsibodauslavoilla keikistelleet räppärintekeleet, mutta minun kirjoissani he eivät ole bodareita sanan varsinaisessa merkityksessä. Bodarit jäävät yleensä taka-alalle mitä julkisuuteen tulee, ja baareissakin sählynpelaajat vievät naiset.
Härän vuosi
Kiinalaisittain vuosi 2015 oli Vuohen vuosi, mutta suomalaisille se oli Härän vuosi. Mitä vuodesta 2015 jäi ihmisten mieliin? Eduskuntavaalit ja Antti Rinteen pekonipasta? Kreikan ratkiriemukkaat taloussotkut? Juha Sipilän yhteiskuntasopimus ja hänen nyörtymisensä kätilöiden edessä? Venäjän kovapanosharjoitukset Syyriassa tai ISIS-uhkan lisääntyminen Europpassa? Ehei, kyllä jokaiselle laatulehtiä seuranneelle suomalaiselle jäi vuodesta 2015 mieleen ennen kaikkea yksi henkilö - kehonrakentaja, IFBB Pro ja kuntoilubisnesmies Jari "Bull" Mentula. Myönnän, että tämä artikkeli on pahasti myöhässä, sillä kiihkein Bullmania näyttää vähitellen hiipuneen. Kiihkeänä kehonrakennuksen ja fitnesslajien ystävänä olin itse asiassa melko järkyttynyt, ettei Bull Mentulaa näkynyt Linnan juhlissa. Kutsun on täytynyt hukkua postissa, sillä eihän Tasavallan presidentin kanslia missään tapauksessa voisi jättää meritoitunutta kehonrakentajaa huomioimatta, eihän?
Laadukas iltapäivälehdistömme innoistui Bullista niin paljon, että kesällä 2015 oli tuskin päivää, ettei kyseisten lehtien nettisivuilta olisi löytynyt Bull-aiheista juttua.
Kummalle puolelle voitelet näkkileivän, Jari "Bull" Mentula?
Tissi- vai persemiehiä? Bull Mentula paljastaa!
Ammattilaiskehonrakentaja Jari Mentula kertoo intiimihygieniastaan - tämän takia käyttää pillupuhelinta vessapaperin sijaan
Näin puristat finnin - Bull Mentulan viisi vinkkiä
Bull osti uuden ruohonleikkurin - katso kuvat!"
Bull Mentula rannalla paita päällä - katso kohukuvat!
Lihaskimppu Jari "Bull" Mentulan tunnustus - "Söin nuoruudessani Snickerisin rahkapurkin sijaan"
Uskomatonta mutta totta! Televisiosta tuttu bodari ilmoittautui maratonille!
"Bull Mentula jyrähtää: "Suomessa liikaa läskiperseitä!"
Myönnän kyseisten otsikkojen oleva täysin keksittyjä (mahdollinen yhdenkaltaisuus on täysin sattumaa), mutta ne olisivat aivan hyvin voineet olla oikeitakin. Sen verran lujaa iltapäivälehdistöllä meni Bullmaniansa kanssa armon vuonna 2015. Saimme halutessamme lukea Bullin asuntokaupoista, ökyauton hankinnasta ja siitä, että Bullilla on joskus treenatessa pärähtänyt paska housuun. Tuikitärkeitä tietoja siis. Tieysti Bullin kihlaus Maru Vaalikiven ylitti myös uutiskynnyksen. Morsiamelta saimme tietää, että kotioloissa Jari Mentula on herkkä ja rakastava mies, ettei jopa suoranainen unelmavävy! Monia suomalaisia tietenkin närästää se, että Bull Mentunla on tienannut kohtalaisen hyvin kuntoilubisneksellään - monien suomalaisten mielestä kun on täysin väärin rikastua työtä tekemällä. Koska itse olen järkähtämätön oikeistolaiskapitalisti, olen sitä mieltä, että rikastukoon Bull vaikka kuinka paljon. Se ei ole minulta pois.
Mens sana in corpore sano
Itse näin Jari Mentulan ensimmäistä kertaa televisiossa muistaakseni vuonna 2007, kun häntä haastateltiin silloisen Urheilukanavan Hardcore Bodybuilding & Fitness -ohjelmassa . En muista ohjelmasta juuri muuta kuin sen, kun haastattelijana toiminut siro fitnessmimmi kysyi Bullilta, mitä hänen harjoitusohjelmaansa kuuluu kuntosaliharjoittelun lisäksi. Pitkän ja raskaan hengittämisen jälkeen Bull sai vastattua: "Aerobista". Jo pelkästään aerobisen harjoittelun mainitseminen sai raskaan sarjan bodarin huohottamaan.
(Kuvakaappaus Bull Mentulan Instagram-tililtä)
Jari Mentulan päätyminen julkisuuden lemmikiksi lienee jälleen osoitus siitä, että on tärkeää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ruoka- ja sisustusohjelmien lisäksi erilaiset kuntoilu- ja elämäntaparemonttiohjelmat ovat vakiinnuttaneet paikkansa lifestyle-ohjelmien joukossa, erilaisia paritusohjelmia unohtamatta. Body- ja fitnesspiireille tuttu körmy nousi koko kansan tietoisuuteen hänen oltua mukana Jutta ja Superdieetit -ohjelmassa. Kyseisessä ohjelmassa Bull kannusti liikakilojaan tiputtaneita ihmisiä lempeän rehellisesti: jos ihminen oli Bullin mielestä sairaalloisen lihava, sanoi hän sen suoraan ääneen. Koska media innostui muutenkin fitness- ja treenitouhuista, oli melkein väistämätöntä, että jostain kehonrakentajasta tulisi koko kansan tuntema tyyppi. Lehtijutuissa unohdetaan kuitenkin usein mainita se, että Bullin kisamenestys ammattilaisena ei ole tähän asti ollut kovinkaan kaksista. Yhtä kaikki, Mentulan ja Gustafsbergin FitFarm-yritykselle julkisuudesta on ollut varmasti todella paljon hyötyä, ja se on todennäköisesti tuonut yritykselle paljon uusia asiakkaita. Pitäähän sitä takoa, kun rauta on kuumaa.
Sopivasti nettiä selatessani silmiini osui Fitfarmin uusi FitBelfie-valmennus (http://www.fitfarm.fi/uudistunut-fitbelfie-valmennus-alkaa-29-2/). FitFarmin ohjelmalla jokainen fitnesskissaksi hamuava on askeleen lähempänä unelmiensa takalistoa, jolla käännetään miesten päät niin salilla, baarissa ja rannallakin. Ja kuten valmennuksen nimikin antaa ymmärtää, odottaa valmennuksen loputtua onni ja autuus, kun punttimimmin mahtavat belfiet (eli perseestä otetut kuvat, jos jollekin termi on epäselvä) keräävät tuhansia tykkäyksiä Instagramissa ja Facebookissa (jos sitä enää kukaan käyttää). Ja kyllä valmennukseen osallistuneen mimmin onnistumisprosentti paranee myös Tinderissä, saatte olla siitä varmoja! Harmi vaan, etten itse keksinyt moista valmennusta, joka lienee ihan hyvä rahasampo. Bullin firma veti pidemmän korren.
torstai, 18. helmikuu 2016
Kimin Minttu
Rakkaus on ihana asia. Sitäkin ihanampaa on, jos rakkauden avulla pystyy kertaheitolla kohentamaan sosiaalista asemaansa merkittävästi. Tämähän tiesi jo johtaja Uuno Turhapuro aikoinaan lähdettyään Helsinkiin rikkaisiin naimisiin (kauniin kanssa tietysti, pitäähän sitä joku tolkku olla pärstässäkin). Aikoinaan naimakaupat olivat myös erittäin keskeinen osa poliittista valtapeliä keisareiden, kuninkaiden, ruhtinaiden ja herttuoiden hallitsemassa Euroopassa. Valitettavasti emme enää elä noita loistokkaita päiviä, joten naimakaupoilla tietään onneen viitoittavat hieman vähempiarvoiset henkilöt, joista on kuitenkin meille taviksille paljon iloa - kiitos Seiskan, englantilaisten tabloidien ja miksei myös kotoisten iltapäivälehtiemme kautta.
Suomi on liian pieni maa ollakseen paratiisi naisille, jotka haluavat päästä ryysyistä rikkauksiin naimakaupan avulla. Mutta poikkeuksiakin on - kuten tämänkertaisen jutun päähenkilö, Minttu Virtanen. Kuten suurin osa lukijoista tietänee, Minttu Virtanen on F1-kuski Kimi Räikkösen puoliso. Virtanen on kieltämättä näyttävä nainen, joten on ihan ymmärrettävää, että Kimi oli sulaa vahaa Mintun tavatessaan. Vaikka uskonkin ehdottomasti kyseisen pariskunnan aitoon, pyyteettömään, keskeinäiseen arvostukseen ja välittämiseen perustuvaan rakkauteen moraalittoman onnenonginnan sijaan, on selvää, että Virtaselle oli monella tavalla jättipotti päätyä suhteeseen Räikkösen kanssa. Vaikka F1-kuljettajan vaimokkeella on toki omat haasteensa (esim. Minttu ei voi pitää varikolla samoja vaatteita kahta kertaa peräkkäin), elää entinen halpalentoyhtiön lentoemäntä varmasti aivan toisenlaista elämää Sveitsissä kuin aikaisemmin Suomessa. Tässä yhteydessä lienee paikallaan korostaa, etten ole minkään sortin kommunisti tai vihervasemmistolainen. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että jotkut ihmiset ovat toisia rikkaampia, kunhan noudattavat lakeja ja maksavat veronsa edes jonnekin. Suomalaiset Viidakon Tähtöset yms. julkkisnaiset ovat yleensä melko persaukisia (suurin onni julkisuudesta on oikeus etuilla Namun jonossa), mutta Kimin rinnalla Minttu elää hyvin etuoikeutettua elämää, minkä hän toivottavasti itsekin ymmärtää. Ajatelkaahan niitä todella kauniita suomalaisnaisia, jotka eivät koskaan pariudu formulakuskien tai NHL-kiekkoilijoiden kanssa! Melkein tulee tippa linssiin heidän puolestaan.
Minttu Virtanen ja fitness
En kirjoittaisi Minttu Virtasesta, jos hänellä ei olisi mitään tekemistä kansakuntamme yllä leijuvaan fitnessbuumin kanssa. Mutta kas kummaa, hänellä hyvin vahva fitnessminä. Hän on työskennellyt lentoemännän hommiensa lisäksi fitnessmallina, mikä normaalisti viittaisi lätkävaimouteen. Nettiä selatessani löysin videopätkiä (linkki artikkelin lopussa), joissa Minttu näyttää esimerkiksi, miten vatsarutistukset ja punnerrukset kuuluu suorittaa. Mikäli kyseessä ei olisi Kimi Räikkösen puoliso, en uskoisi juuri kenenkään katsovan kyseisiä videoita Vastaavia videoita on YouTube pullollaan. Esittelytekstin perusteella näillä Mintun opeilla kehitetään lihaskuntoa ja poltetaan rasvaa. Varmasti näin, mutta allekirjoittaneen opeilla kehitettäisiin lihaskuntoa huomattavasti enemmän ja tarvittaessa rasvakin palaisi tehokkaammin. Miksei Me Naiset -lehti ottanut yhteyttä kirjoittajaan?
Minttu Virtanen ei onnellisen asemansa takia joudu käymään töissä, vaan hän hoitaa lastaan ja matkustelee Kimin mukana maailmalla. Eräässä jutussa Minttu totesi, että lastenhoitajien ansiosta hän voi treenata silloin kuin haluaa. Hyvät lukijat, blogissaan Minttu sanoo treenaavansa kolmesta neljään kertaan viikossa. Sehän on ihan hyvä määrä tavalliselle ihmiselle, mutta lehtijutut antavat joskus ymmärtää, että Minttu Virtanen treenaa älyttömiä määriä. Tiedän kyllä, että hän on pienen lapsen äiti ja joutuu formulavaimon roolissaan matkustamaan jatkuvasti ympäri maailmaa. Lisäksi hän joutuu edustamaan kaikenlaisissa varmasti hyvin epämieluisissa seurapiiritilaisuuksissa, eikä välttämättä jaksa treenata ihan joka päivä. Mutta eri lehtien hehkutuksesta päätellen hänen luulisi olevan todellinen supertreenaaja. Tämän blogin kirjoittaja on aikoinaan vetäissyt viikossa 18 treeniä. Se on kai kohtalainen määrä harrasteurheilijalle, mutta jostain syystä Iltalehti ei kirjoittanut minusta juttua. Olisi kai pitänyt olla aktiivisempi ja soittaa itse toimitukseen. En tarkoita, että Minttu Virtasen pitäisi treenata yhtään enempää, toivoisin vain jotain tolkkua uutisten otsikointiin. Tosin jos itse olisin vastaavassa asemassa, en tekisi muuta kuin treenaisin, perehtyisin maailman tapahtumiin ja loppuajan pelaisin Pleikkaa.
Kuva Minttu Virtasen Instagram-tililtä. Ai että tekisi mieli mennä tuolle salille tekemään rinnallevetoja. Laittaisin oikein reilusti magnesiumia käsiini ja pudottaisin painot ronskisti alas.
Todellisen auktoriteetin treeniasioissa liittyen Minttu Virtasesta tekee se, että hän on lehtijuttujen mukaan aloittanut personal trainerin opinnot (en löytänyt tietoa valmistumisesta). Hän saa varmasti asiakkaita julkkispiireistä, mikäli hän koskaan tulee kyseistä työtä tekemään edes harrastuksenaan. Personal trainerin tittelihän ei nykyään sinänsä takaa, että henkilö olisi suuri treeniekspertti, mutta kenties Mintulla on potentiaalia. Kunnon fitnessmimmin tavoin Virtanen kertoo ruokavaliostaan, joka näyttää aika samanlaiselta kuin monilla elämäntapafitnessmimmeillä: vihersmoothieta, raakapuuroa, raakasuklaata, superfoodeja, luomua jne. Eli valitettavan tylsää, rullakebutonta ja pekonitonta. Ja kaiken huipuksi Minttu juo erikoispuhdistettua pullovettä, ei missään nimessä hanavettä. Mintun suosiman veden kun pitäisi imeytyä normaalia vettä paremmin ja edistävän palautumista...
Olisi muuten hauska tietää, syökö raikulipoikana tunnettu Kimi krapula-aamuina Mintun suosimia ruokia. Nalkuttaako Minttu, jos Kimi syö HK:n sinistä kylmänä ja nauttii Karjalaa suoraan pullosta? Kaikesta huolimatta toivon vilpittömästi Kimille ja Mintulle onnellisia yhteisiä vuosia, mutta samalla toivon myös, että Minttu kokeilisi edes kuukauden ajan EatFatStayFit-elämäntapaa. Hän yllättyisi varmasti.
Minttu Virtasen blogi:
http://blogit.kauneusjaterveys.fi/minttuvirtanen/
Minttu Virtasen treeniohjelma:
http://www.menaiset.fi/artikkeli/sport/liikunta/nain_treenaa_kimi_raikkosen_rakas_kokeile_minttu_virtasen_treeniohjelmaa