Reippaan darraista sunnuntaiaamua kaikille lukijoille! Edellisessä postauksessani sanoin kirjoittavani seuraavaksi shortsibodauksesta, mutta selatessani aamulla Ilta-Sanomien sivuja huomasin räväkän otsikon: "Ovatko tässä Suomen kovakuntoisimmat miehet ja naiset?" (http://www.iltasanomat.fi/muutlajit/art-1423363107238.html). Tiesin heti, että kyse oli CrossFitistä, josta olen jo hieman kirjoittanutkin aikaisemmissa artikkeleissani. Samalla päätin, että kirjoitain shortsibodauksesta myöhemmin. CrossFit on amerikkalaisen Greg Glassmanin kehittämä harjoittelumuoto (tai -filosofia, jos halutaan olla korkealentoisia), jonka tarkoituksena on crossfitsuomi.fi-sivuston mukaan "on luoda urheilijalle kattava yleiskunto ilman fyysisiä heikkouksia." Miten tuo kattava yleiskunto sitten saavutetaan? Kippileuoilla vai kamalalla tekniikalla tehdyillä painonnostoliikkeillä? Jotta minua ei tuomittaisi välittömästi kokovartalokyrpä-hateriksi, myönnän auliisti lajin huipullia kisaavien, ja miksei monen harrastajatkin, olevan oikeasti kovakuntoisia tyyppejä. Suurin osa CrossFitin harrastajista on varmasti vahvempia, parempikuntoisia, komeampia ja paremmin varustettuja kuin allekirjoittanut, mutta niinhän ovat sählyä pelaavat junnutkin. CrossFitin hyviä puolia on se, että käsittääkseni sen ansioista kiinnostus perinteistä painonnostoa kohtaan on lisääntynyt. Eikä minulla ole mitään sitä vastaan, että ihmiset tekevät salilla muutakin kuin 5-jakoista hauiksiin ja rintaan painottuvaa bodausohjelmaa. Ja kyllähän CrossFit-pimujen trikoopeppuja katselee siinä missä fitnessmimmienkin. Mutta CrossFitissä on myös paljon piirteitä, jotka huvittavat, ärsyttävät, suorastaan vituttavat minua ja monia muita. Tämänkertaisessa sunnuntain saarnassani käsittelen juuri niitä.

Laji vai uskonto?

CrossFitistä on viime vuosien aikana entistä suositumpaa, vaikka talouden synkät näkymien takia luulisi tilanteen olevan päinvastainen. Miksi vedän taloudellisen tilanteen tähän mukaan? Siksi, että virallisilla CrossFit-saleilla treenaaminen maksaa. Jokainen voi toki katsoa netistä CrossFit Suomi -sivuston mukaan kuntoilumaailman mullistaneita WOD:eja (Workout of the Day, kuulostaa ihanan mahtipontiselta), mutta silloin jää paitsi siitä yhteisöllisyydestä, joka kuulemma on olennainen osa CrossFitin harrastamista. Kappas vain, aika monia muitakin yksilölajeja treenataan porukalla, joten ei tuo mikään uusi juttu ole. CrossFitin aloittamiseksi täytyy käydä peruskurssi tai vaihtoehtoisesti jonkinlaisessa maksullisessa osaamistsekkaus, mikäli on puuhastellut aikaisemmin salilla tms. Erityisen halpaa CrossFitin harrastaminen ei ole, sillä saleilla kuukausimaksut ovat satasen kieppeillä, ja vuoden jäsenyyskin näyttää olevan tonnin kieppeillä. Elixia ja SATS alkavat siis vaikuttaa ihan edullisilta saleilta! Jollain saleilla on ollut alennuksia palomiehille, poliiseille ja Puolustusvoimien henkilökunnalle, koska CrossFitiä on pyritty markkinoimaan juuri kyseisille ammattiryhmille suunnattuna lajina. Heillä vaan tuppaa olemaan työnantajan tarjoamana kohtalaisen hyvät salit, joten miksi he maksaisivat itseään kipeäksi CrossFitin harrastamisesta virallisella salilla? CrossFit on periamerikkalaiseen tapaan hyvin markkinoitu ja tuotteistettu laji, jota hallinoi maailmanlaajuisesti CrossFit Inc. Eli jos haluat perustaa CrossFit-salin, se ei tapahtu ymmärtääkseni ilman kattoyhtiön siunausta. Ohjaajien pitää käydä koulutuksia, jotta voivat vetää CrossFit-treenejä, mikä on tietysti hyvä juttu. Mutta kuinka monella on oikeasti riittävästi pätevyyttä ohjata tempausta ja työntöä?

Kuten fitnessintoilijoilla, myös CrossFitin parissa totaalinen hurahtaminen on melko yleistä. Kun CrossFit-harrastus on aloitettu, siitä puhutaan jatkuvasti, kerrotaan kaikille päivän treeniohjelmista ja ostetaan Reebokin kalliita CrossFit-rytkyjä. CrossFitistä tulee lähes uskontoon verrattava asia, jota puolustetaan fundamentalistisesti - moni harrastaja omaksuu pian ajatuksen, että CrossFit on oikeastaan ainoa oikea tapa treenata, ja vaikka joku treenaisi päälajinaan jotain aivan muuta lajia, tulisi hänenkin tavallisen voima- ja kestävyysharjoittelun sijaan yhdistää ne, eli siis ottaa WOD:it treeniohjelmaan. Ainakin kamppailulajien harrastajille CrossFitiä on mainostettu hyvänä ohjeisharjoitteluna, mutta itse olen toista mieltä. Kamppailulajeissa tulee aivan tarpeeksi kovasykkeistä treeniä lajiharjoitteissakin. CrossFit-harjoitteet eivät ole mitään niin mullistavia kuin siihen fanaattisesti uskovat näyttävät välillä luulevan. Minä muistan, kuinka jo junnuna lajitreeneissä kiipesimme köyttä, kannoimme perään kaveria salin ympäri reppuselässä ja loppuun punnersimme niin paljon, että kaikki hyytyivät. Tietääkseni kuntopiirejä ja yhdistelmätreenejä on tehty myös iät ja ajat eri muodoissa, eivätkä kahvakuulatkaan ole mikään uusi keksintö. Joku on saattanut vetää leukoja aivan kamalalla tyylillä jo ennen kuin Crossfittaajat keksivät toistomäärien kasvavan, jos niitä ei vedä puhtaasti. Mutta mitä väliä tekniikalla, kunhan saa vedettyä niitä mahdollisimman paljon mahdollisimman lyhyessä ajassa? Ja koska kyseessä on CrossFit-harjoite, olisi lähes jumalanpilkkaan verrattava synti, jos epäilisi sen toimivuutta ja tehokkuutta. CrossFit-harrastajat eivät muuten missään nimessä käytä liikkeistä suomenkielisiä nimiä, vaan ne täytyy aina sanoa englanniksi. Esim. yleisliike on burpee, eikä kukaan CrossFittaaja sano tekevänsä työntöä, vaan clean & jerkiä.

wp_ss_20150208_0001%20%28300x297%29.jpg

Jostain kumman syystä CrossFit-piireissä on yleistä se, että itse lajin lisäksi hurahdetaan paljasjalkajuoksemisen, paleodieettaamisen, raakaravinnon ja superfoodien kaltaisiin hömpötyksiin. Ilmeisesti ei riitä, että käydään "Boxilla" (niin lajin harrastajat salejaan kutsuvat) leikkimässä Roguen 1,25-kiloisten kiekkojen kanssa, vaan muutakin, jotka on taitavasti saatu näyttämään isoilta painonnostokiekoilta (Eleikon ja Leokon kiekot ovat tietysti ainoita oikeita). Toivottavasti Suomessa on fiksuja CrossFit-ohjaajia, jotka eivät laita aloittelijoita tekemään ihan kaikkia hullutuksia. Pahimmassa näkemässäni CrossFit-videossa raskaana ollut nainen (pari päivää laskettuun aikaan) teki kippileukoja. Mahassa ollut vauva varmasti nautti siitä rytkytyksestä hyvin paljon. Ja monet ovat varmasti nähneet videoita, joissa lajin harrastajat tekevät maastavetoja ja varsinkin painonnostoliikkeitä aivan kamalalla tekniikalla. Painonnostoliikkeet ovat parhaita, mutta myös teknisesti vaativimpia punttiliikkeitä. Kuten Erin Simmons artikkelissaan "Why I don't do CrossFit" (linkki alempana) kirjoittaa, eivät urheilijat yleensä tee pitkiä sarjoja painonnosto- tai muissa räjähtävyyttä vaativissa punttiliikkeissä. Eivät varsinkaan aikaa vastaan. CrossFitissä tuo on käännetty päälaelleen vieläpä niin, että nämä teknisesti vaativat liikkeet saatetaan tehdä vasta sitten, kun alla on hapottavaa juoksemista, laatikoiden päälle hyppimistä, sisäsoutua jne. Varmasti tehokasta ja kaloreitakin palaa, mutta samalla loukkaantumisriski kasvaa turhan paljon.

crossfit%20%28300x166%29.jpg

Kovakuntoisimpien sotaisa laji?

Kilpailumuodossaan CrossFitin merkittävin tapahtuma lienee CrossFit Gamesit, joihin osallistuvien joukosta karsitaan maailman kovakuntoisimmat ihmiset (The Fittest on the Earth). Vaan mahtaako asia olla ihan näin? Joka neljäs vuosi järjestetään olympialaiset, joihin tuskin valikoituu maailman heikkokuntoisin aines. Ok, olympialajeja on pilvin pimein, eivätkä kaikki ole yhtä fyysisiä kuin toiset, mutta väitän olympiaurheilijoiden joukosta löytyvän tyyppejä, jotka pistäisivät Crossfittaajille jauhot suuhun monessakin lajissa. En halua lähteä tässä yhteydessä siihen, mikä laji on kovin, mutta en usko CrossFitin olevan se. Toinen metka juttu liittyy suomalaisten CrossFit-tapahtumien nimeämiseen. Kilpailun nimeksi ei kelpaa esim. "Etelä-Karjalan alueen CrossFit-mestaruudet", vaan kilpailun nimen on oltava "Karjalan kovin". Tämän artikkelin sysäyksenä olleen Ilta-Sanomien jutussa olleen tapahtuman nimi oli "Winter War 2015", jossa tietysti oli haussa Suomen kovakuntoisimmat - kuinkas muutenkaan! Aika sotaisalla linjalla siis ollaan, ja aiemmin tuollaista tapahtumien nimeämistä ollaan totuttu näkemään lähinnä showpainissa ja vapaaottelussa. Ennen tämän blogipostauksen kirjoittamista juttelin aiheesta hyvin CrossFit-kriittisen kaverini kanssa, ja häneltä irtosi oikein hyvä ehdotus kisojen nimeksi: "Whites vs. Reds - Crossfistauspiirikunnalliset Pirkanmaalla!" Yhtä hieno oli hänen visioimansa tapahtuma "Tallinnan ja Helsingin pommitus - Tiedossa kippileukoja ja vitun gojimarjasmoothieita!" Itse ehdotin Suomen ja Venäjän väliselle  kuntopiirimaaottelulle yksinkertaista nimeä "Mannerheim-line". Siihen en kuitenkaan usko, että saksalaiset Crossfittaajat olisivat ensimmäiseksi nimeämässä tapahtumaansa nimellä "Schlacht von Stalingrad".


Lisää CrossFit-kritiikkiä aiheesta kiinnostuneille:

http://www.inc.com/magazine/201307/burt-helm/crossfit-empire.html

http://www.thedailybeast.com/articles/2014/05/30/inside-the-cult-of-crossfit.html

http://www.huffingtonpost.com/matthew-basso/crossfit_b_2649450.html

http://www.dailydot.com/opinion/why-i-dont-do-crossfit/

https://fysiojaritapio.wordpress.com/2014/04/08/harjoittelun-muoti-ilmiot-crossfitin-pimea-puoli/