Toiminnallisen harjoittelun, CrossFitin, vapaaottelun, lukkopainin, brasilialaisen ju-jutsun ja boulderoinnin suosion myötä oli lähes varmaa, ettei tavallinen bodaus kiinnostaisi enää ketään. Tottakai teinipojilla ja nuorilla miehillä on usein elämässään vaihe, jossa salilla käyminen kiinnostaa ainakin hetken verran, mutta mistään varsinaisesta bodauksesta ei voida yleensä puhua. Toki Classic Bodybuilding näytti olevan muutama vuosi sitten jonkinlaisessa nosteessa etupäässä siksi, että sen katsottiin olevan oiva vaihtoehto niille, jotka haluavat esiintyä poseerauskalsareissa kisalavalla, mutta eivät halua käyttää lisäravinteita vahvempia aineita. Harva kuitenkaan olisi uskonut, että bodauksesta tulisi taas muotia, kuten 80-luvulla ja 90-luvun alussa. Niin näyttää silti käyneen. Osittain asiaan vaikuttanevat netissä leviävät videot, keskustelupalstat, ja toisaalta myös uusi miesten fysiikkakilpailu eli Men's Physique.

Shortsibodaus - mitä se on?

Käytän Men's Physique -kisoista kansanomaista nimitystä shortsibodaus ja lajissa kisaavia kutsun shortsibodareiksi. Miksi näin? No siksi, että lajissa esitellään lähinnä yläkroppaa, painottuen sikspäkkiin, vähän rintalihaksiin ja tietysti hauiksiin. Eli kyseessä ovat ne lihakset, joilla pitäisi herua ja saada huomiota rannalla. Jalkojen koolla tai kireydellä ei ole lajissa käsittääkseni sen suurempaa merkitystä, sillä kilpailijoilla on jalassaan polviin asti ulottuvat shortsit. Toisin sanoen laji olisi se, johon kaltaiseni onnettoman rimppakintun tulisi osallistua, jos haluaisin esitellä fysiikkaa lavallani. Omasta mielestäni shortsibodaus on myös miehinen vastine naisten Bikini Fitness -kisoille. IFBB Finlandin sivuilla lajia kuvaillaan seuraavasti:

"Men’s Physique -kilpailu on tarkoitettu miehille, jotka haluavat lihaksikkaan, silti urheilullisen ja esteettisesti miellyttävän fysiikan."

"Asuna on leveälahkeiset shortsit..."

(http://www.ifbb.fi/ifbb/mens_physique/)

20141011-finaali-186.jpg

(kuva ifbb.fi)

Yllä olevassa kuvassa on shortsibodareita kisalavalla. Komean kireitä yläkroppia, jollaista kelpaa kyllä esitellä kesällä Hietsussa. Sanon kyseisen lajin olevan miehinen vastine Bikini Fitness -kisoille siksi, että kummassakin lajissa ilmeisesti painotetaan "rantakuntoa" ja sellaista kroppaa, jota yleisesti pidetään vastakkaiseen sukupuoleen vetoavana. Bikini Fitness -mimmeillä tulee olla hoikka vartalo, isot tissit ja hyvä perse, shortsibodaripojilla taas hyvin erottuvat vatsalihakset, vähän rintaa, olkapäätä ja habaa. Ja kilpailevat bikinimimmit ja shortsibodaajat pariutuvatkin keskenään melko hyvin. Siinä taas katkeroitumisen aihetta meille wannabe-sunnuntaikuntoilijoille. Tuollaiseen shortsibodauksen edellyttämään kisakuntoon ei tietenkään treenaamatta pääse, mutta jos joku edes rohkenee puhua tuosta lajista urheiluna, voi katsoa pitkään peiliin. Ja niille jotka luulevat tuon lajin harrastajien olevan täysin puhtaita, katsokaapa amerikkalaisten shortsibodaajien yläkroppia. Siellä on sellaisia lihasmassoja, joita on vaikea saada au naturel -menetelmin. En todellakaan väitä suomalaisten shortsibodaajien käyttävän yleisesti mitään dopingaineita (enkä etenekään sano sitä yllä olevassa kuvassa näkyvistä tyypeistä), mutta olisi aivan liian sinisilmäistä olettaa, ettei tuossa lajissa tai Classic Bodybuildingin piirissä käytettäisi jotain heraa ja maltoa vahvempaa meilläkin.

Miksi bodauksesta tuli jälleen muotia?

Saleilla näkee nykyään paljon alle parikymppisiä jannuja Fitnesstukun t-paidoissa, saman firman sheikkerit käsissään ja tietenkin komeat treenikuteet päällä. Ne vanhat hyvät ajat, jolloin bodarit olivat tunnistettavissa rumista salihousuistaan ja vyölaukuistaan, ovat takanapäin. Gold's Gym -paitojen sijaan nyt suosiossa ovat Fitnesstukun paidat. Tänä päivänä isoilla äijäbodareillakin saattaa olla bling bling -timanttikorvakoruja ja viimeisen päälle siistejä treenivaatteita Tarjoustalon verkkareiden sijaan. Toki enemmän voimanostajia muistuttavia bodareita on vielä jossain karuilla kellarisaleilla, mutta nämä nuoret tyylitietoiset bodarit taitavat koko ajan viedä heidän elintilaansa. Tarkennuksena mainittakoon, että keskityn nyt lähinnä bodausta omaksi ilokseen, mutta ainakin omasta mielestään tosissaan harrastaviin nuoriin. Varsinaset kilpabodarit ovat asia erikseen, ja heidän piiristään löytynee vielä Wanhan Hywän Ajan junttibodareita.

Miten on mahdollista, että bodauksesta on jälleen tullut muodikasta, vaikka nuorisolle olisi tarjolla parempia ja kehittävämpiäkin harrastuksia kuten umpihankihiihto, mäkijuoksu, nykyaikainen viisiottelu, telinevoimistelu, rugby, kilpasoutu, kamppailulajit, yleisurheilu ja suunnistus? Vastaus lienee se, että bodaaminen on kaikesta väitetystä rankkuudesta huolimatta siisti sisälaji, jota voi harrastaa silloin, kun se aikataulujen puitteissa itselleen parhaiten sopii. Toki bodauksestakin saa eläimellisen rankkaa, jos vain haluaa, mutta harva salilla treenaava jannu menee niin pitkälle. Nuorella wannabe-bodarilla vastuksena ovat painot  (jotka eivät ole aina edes vapaita painoja), ei toinen ihminen, joka vääntää vastaan. Hiihtäjän sivakoidessa hirveää ylämäkeä räntäsateessa, wannabe-bodarilla on chest day lämpimällä salilla. Uimarin ottaessa vastaan kritiikkiä valmentajaltaan surkeista delfiinipotkuista, wannabe-bodari heittelee yläfemmoja muiden bro-sakkiin kuuluvien kanssa. Jokainen toki harrastaa mitä haluaa, olisi se sitten mölkkyä, CrossFitiä tai bodaamista, mutta salilla käyminen ei ehkä kuitenkaan ole niin rankkaa kuin moni uskottelee itselleen.

Yksi syyllinen bodauksen suosion varsinkin nuorten jannujen keskuudessa näkyy ylhäällä olevassa shortsibodauskuvassa. Toisena oikealla on nimittäin James Nikander, joka tunnetaan paremmin "taitelija"nimellään Musta Barbaari. Hän on riimitellyt jonkun karmean rallatuksen, jossa kehuskellaan kuinka ollaan ensimmäisinä salilla ja lähdetään siltä viimeisinä. Aika typerää ajankäyttöä, sanon minä. Noh, tuollaisen elämäntavan mainostaminenhan johtaa siihen, että nuoret bodarinalut viettävät iltansa salilla tehden 20 erilaista hauisliikettä ja penkkiä jokaisessa mahdollisessa ja mahdottomassa välissä. Mustalle Barbaarille ei siis riitä se, että hän turmelee suomalaisnuorison musiikkimaun muiden räppärien kanssa, vaan hän ohjaa heitä bodauksen pariin, vaikka vaihtoehtona olisi esim. umpihankihiihto. Joo joo, on tietenkin hyvä, että joku saa nuoret liikkumaan, mutta eikö olisi parempi saada nuoret oikean urheilun pariin? Bodausvillityksen seurauksena nämä teinibodari puhuvat bulkkaamisesta, tekevät kunnon isojen liikkeiden sijaan 5-jakoista hilavitkutuspumppailua laitteilla ja mesoavat keskustelupalstoilla oman elämäntapansa rankkuudesta. Ja kuunteleva salilla räppiä hauista pumppaillesaan. Pojille tiedoksi, että tosimiehet kuuntelevat salilla jotain ihan muuta kuin Mustaa Barbaaria ja muuta räppiä. Iron Maidenista on hyvä aloittaa, ja siirtyä myöhemmin Slayerin tuotantoon.

Se vielä menee jotenkin jakeluun, että teinipojat pitävät esikuvanaan bodaavaa räppäriä, mutta oikeasti huolestuttavaa on se, että ilmeisesti edelleenkin joillekin wannabe-bodareille Zyzz-nimellä tunnettu Aziz Shavershian (1989-2011) on suuri idoli. Kyseinen heppu sai jonkinlaista mainetta olemalla kireässä, ilmeisesti nuoriin naisiin vetoavassa kuosissa. Moni piti tyyppiä hänen elinaikanaan suurena vitsinä, mutta joillekin hän on esikuva, pop-idoli. Hänen treeninsä oli kaikesta päätellen rinta-hauis-sikspäk-jumppailua, ja tyyliin kuuluivat "tukka hyvin, kaikki hyvin" -asenteen lisäksi mauttomat tatuoinnit ja tottakai bling bling -korvikset. Mikäli en ole käsittänyt väärin, Zyzz käytti douppia lihaksia kasvattaakseen. Ja ilmeisesti hänen bilepojan elämäntyyliinsä kuuluivat myös alkoholia vahvemmat aineet. Noh, heppu eli villisti ja kuoli Thaimaassa ollessaan sydänkohtaukseen saunassa 22-vuotiaana. Kai siinä on meriittiä kerrakseen ollakseen hyvä esikuva nuorille jannuille...

Zyzzin pose. Kannattaa kiinnittää huomiota massiivisiin etureisiin.

zyzz-big.jpg