Lähiön MMA-tähti (sävel Dingon "Nahkatakkinen tyttö")

Hän tulee vastaan staran elkein

Nuori elämänsä on verhottu TapOutiin

On tatskoja paljon ja päälaki kalju

On Couturen veroinen taistelija,

 kun hän streamia matsista tuijottaa

Ja haaveilee Rondasta vierellään


Hän on käynyt joskus peruskurssin

Oppinut giljotiinin ja RNC:n

Ostanut Sprawlit ja rash guardin

Näin maine ja kunnia mielessään

hän on uhonnut taidoillaan baarissa,

mutta saanut turpiinsa treeneissä


Hän on lähiön MMA-tähti,

Sama tähti on oppinut Kimurankin

Lähiön MMA-tähti

Sama tähti tyrmäisi Fedorin...


Wannabe-vapaaottelijat

mma.jpg

Tämänkertaisessa artikkelissani käsittelen pääosin jotain ihan muuta kuin fitnessbuumia ja sen vaikutuksia. Yllä oleva laulu kertoo  tyypeistä, jotka ovat mielestään todellisia kamppailijoita lajin peruskurssin käytyään, ja siten voittamattomia supermiehiä. Viime vuosina muodissa olleet kamppailulajit ovat olleet brasilialainen jujutsu (bjj), lukkopaini ja tietysti vapaaottelu (MMA). Olen käytynyt silloin tällöin vääntämässä lukkopainia ja kokeillut brassijujutsuakin, mutta vapaaottelua en ole valitettavasti treenannut. Tiedän siis jotain noista lajeista, tunnen niiden harrastajia, eikä minulla ei ole mitään kyseisiä lajeja vastaan (mitä nyt brassijujutsussa ja lukkopainissa heitoilla on aivan liian vähän painoarvoa). Arvostan myös UFC:ssä ja pienemmissäkin liitoissa ottelevia vapaaottelijoita suuresti - riski saada kunnolla köniin on aikamoinen, ja painonvedotkin ovat ammattilaistasolla hurjia. Tietysti meille kaikille on selvää, ettei vapaaottelu ei ole läheskään yhtä rankkaa kuin totaalista omistautumista vaativat fitnesslajit, kehonrakennuksesta puhumattakaan.

On selvää, että vapaaottelu tarjoaa suurelle yleisölle enemmän sekä leipää ja sirkushuveja että verta ja suolenpätkiä kuin monet perinteiset kamppailulajit. Vapaaottelun suosion ja näkyvyyden lisääntyminen onkin tuonut maailmaan toinen toistaan kovempia Ultimate Fightereitä, jotka ovat yhtä vähintään yhtä sekaisin kuin pahimmat fitnesslajeihin tai CrossiFitiin® hurahtaneet. Näille wnb-vapaaottelijoille on tyypillistä se, ettei heillä ole yleensä omakohtaista kokemusta lajista peruskurssia enempää, jos sitäkään. Lajituntemus on kuitenkin harvinaisen kova, kiitos hyvin perusteellisen keskustelupalstoilla pyörimisen ja useiden UFC-matsien katsomisen ansiosta. Wannabe-vapaaottelijat tunnistaa melko helposti arkielämässä. Hiuksia ei ole juurikaan päässä, tatuointeja on lähes pakko olla, vaatetus on TapOutia, Afflictionia, Venumia tai jotain muuta kamppailukrääsää. Sen sijaan bodarit ovat jostain syystä ottaneet omakseen Ecko Unlimitedin rytkyt, jotenkyseisen vaatemerkin MMA-uskottavuus taitaa nykyään olla aika minimissä. Ainakin muutama vuosi sitten saattoi baareista bongata porukkaa TapOutin vermeissä, mutta toivottavasti noita sankareita ei enää näy yöelämässä. Ja jos näkyy, sopii toivoa, ettei heille heru. Wannabe-vapaaottelijoista monet ovat aiemmin vain bodanneet, mutta uskovat voimansa ja ison haban auttavan heitä vääntämisessäkin. Järkytys onkin suuri, kun 65-kiloinen ketterä kynäniska vääntää käden lukkoon, ja suuri MMA-sankari joutuu taputtamaan. Ammattiltaan wannabe-vapaaottelija haluaisi yli kaiken olla portsari, mutta häntä ei huolita niihin hommiin. Niinpä hän päätyy myymälävartijaksi, ja on paikallisen Alepan kinginä niin kauan, kunnes menee tositilanteen tullessa vessaan piloon.

Nämä salien kovimmat vapaaottelijastarat ovat harvoin niin pitkäjänteisiä, että jaksaisivat puurtaa paria kuukautta pidempään lajin parissa. Parhaimmillaankin harrastuksessa on kyse on-off-touhusta. Wannabe-vapaaottelijaa pännii, kun peruskurssilla ei pääsekään häkkiin mättämään toisia turpaan, ja treeneissä kohotetaan alkuun kuntoa. Jotain saattaa ottaa pattiin sekin, että treeneissä on alkulämmittelyksi kutsuttu turhahko osio, joka vie aikaa tärkeimmältä asialta eli turpaanvedon harjoittelemiselta. On tietysti ihan ymmärrettävää, että kaikki UFC-matsit warettanut sankari haluaisi heti päästä tekemään sitä, mistä hän on aina haaveillut. Tosissaan treenaavat ja varsinkin kisaavat vapaaottelijat arvostavat myös muita kamppailulajeja, mutta wannabe-vapaaottelija ei ymmärrä, miksi joku haluaa repiä takista tai pyöriä molskilla trikoissa. Eihän niissä lajeissa saa edes lyödä, potkimisesta puhumattakaan! Brasilalainen jujutsu ja lukkopaini sallittaan Gracie-yhteyden takia, samoin sambo Fedorin takia (samalla unohdetaan myös lahjakkaasti Fedorin judotausta). Pahimmillaan näillä urhoilla on hyvin kovat luulot itsestään. Olen kuullut muutaman kuukauden vapaaottelua treenanneen tyypin neuvoneen mustavöiselle judokalle, kuinka jujigatame-käsilukko tehdään. Tuo kertoo ylimielisen tyhmyyden lisäksi oman lajin historian tuntemuksen puutteesta.

Wannabe-vapaaottelijoiden egolle on hyvin kova isku, jos heitä pöllytetään salilla. Yleensä seurauksena on tyypin katoaminen salilta ja harrastuksen päättyminen. Ainahan voi vaihtaa seuraa, mutta sielläkin on suuri riski saada turpiinsa. Judo- ja painisaleillakin wannabe-vapaaottelijaa ahdistaa, koska treeneissä tullaan kovaa ja korkealta tonttiin, eikä TapOutin rash guarditkaan pelota judokoita ja painijoita niin paljoa kuin saattaisi olettaa. On periaatteessa kumma juttu, että vapaaottelun peruskurssin käynyttä voi pelottaa judo tai paini, sillä eihän niissä löydä tai potkita. Kyseessähän pitäisi olla siis wannabe-vapaaottelijalle pala kakkua.

Koska kerran vapaaottelun peruskurssin käynyt on aina vapaaottelija (vrt. "Once a Marine, always a Marine), voi hän loppuelämänsä retostella asialla varsinkin netissä. Sillä ei ole mitään väliä, onko hän oikeasti matsannut tai edes treenannut kovaa. Oikeastaan peruskurssin käymistäkään ei tarvita, sillä korkeimmalla tasolla olevat vaparifanit tietävät olevansa niin kovia jätkiä, ettei heidän kannata mennä edes peruskurssille.  Juuri wannabe-vapaaottelijat ja sellaiset, jotka eivät ole koskaan harrastaneet todellisuudessa kamppailulajeja, ovat melko kovia osallistumaan netissä "mikä on kovin laji" -keskusteluihin. He muistuttavat meitä vääriä lajivalintoja elämässään tehneitä jatkuvasti siitä, kuinka tylsiä ja turhia lajeja judo, paini ja nyrkkeily ovat.

tapout.jpg

Kun seuraavan kerran näette päästä varpaisiin TapOutiin verhoutuneen parikymppisen miehen, voin antaa vain yhden neuvon: pelätkää! Kyseessä on hyvin suurella todennäköisyydellä todellinen kamppailulajien mestari, joka jättää varjoonsa Steven Seagalin ja Jean-Claude van Dammenkin. Jos et pelkää, niin älä ainakaan vittuile kyseiselle tyypille, sillä et halua tuntea todellisen kamppailijan raivoa...

Seuraavassa artikkelissa käsittelen miehistä vastinetta bikini fitness -kisoille, shortsibodausta.