Hei vaan taas kaikille fitnesskissoille ja shortsibodareille. Söin juuri parsakaalia ja ehkä sen takia olen tavallista kiukkuisemmalla päällä. Ajatella, että jos valitsisin fitnessin elämäntavakseni, olisi minun syötävä helvetisti parsaa ja hyvin valjulta maistuvia tuotteita. Olen suunnitellut lähitulevaisuudessa kokeilevani miltä tuntuu syödä päivä fitnessmimmin tavoin "puhtaasti". Viikko lienee minulle liian pitkä aika ilman jäätelöä, pizzaa ja purilaisia, joten tyydyn siksi yhteen päivään. Mutta nyt keskityn muihin aiheisiin.

Sinä, minä ja naapurin Pera voimme olla kaikki Personal trainereita!

On oikein hyvä, että ihmiset liikkuvat jo pelkästään kansanterveydellisistä syistä. On myös ihan hyvä, jos joku innostaa heitä siihen, ja tarjoaa apua pimeyteen eksyneille. Mutta kun joka tuutista alkaa tulla Personal trainereiksi ja ties kenen jenkkigurun opetuslapsiksi julistautuvia "valmentajia", on hyvä hiukan pohtia asioita. Päteviä Personal trainereita, joilla on taustalla aktiiviurheilutausta, löytyy tästäkin maasta aivan varmasti, sitä en epäile. Mutta sitten on kaikenmaailman saliohjaajia, jotka ovat maksaneet jonkun puljun ylihintaisesta kurssista ja ovat tietävinään kaiken rinnallevedosta ja ruokavaliosta. Kurssin suorittamisen jälkeen he voivat käyttää itseään Personal trainer -nimitystä, vaikka oma treenitausta onkin vielä kohtalaisen vaatimatonta, eikä käytännön osaamista olisikaan paljoa. Tämähän on hieman sama juttu kuin bikini fitness -kisaajien tituleeratessa itseään sanalla "Athlete". Olisihan toki itsestänikin hienoa, jos saisin jonkun komean tittelin, joten tavallaan ymmärrän tuon. Mutta siinä vaiheessa, kun tavalliset kuntoilijat puhuvat valmentajistaan tai kuntoilijoita opastavat kutsuvat itseään valmentajiksi, mennään jo pahasti hakoteille. Urheilijoita valmennetaan, tavallisia kuntoilijoita ohjataan ja motivoidaan, mutta ei valmenneta.

Eräs Personal trainer -kurssilainen totesi kerran allekirjoittaneelle, että minusta tulisi surkea PT, koska en osaa asettua tavallisen ihmisen asemaan. Väärin, osaan erittäin hyvin. Minun tekee jatkuvasti mieli pekonia ja makkaraa, kuten pitääkin. Koska olen kaikin tavoin lahjaton liikunnassa ja urheilussa, en oleta kenenkään tavallisen ihmisen olevan fyysisiltä ominaisuuksiltaan huippu-urheilija. Mutta minun ja monen Personal trainerin ajatusmaailma poikkeaa siinä, etten näe mitään järkeä "hyvään ja energiseen oloon" tähtäävässä treenaamisessa. Ei treeni ole treeni, ellei tule paha olo, tee mieli lopettaa treenaamista kokonaan tai jos treenin jälkeen on "mahtava fiilis." Mukavuusalueella läpsyttelyä moinen pseudoliikunta on, perkele! Jos on eri mieltä, on väärässä! Ei kovaan kuntoon pääse ilman raakaa työntekoa. Vipunostot, reidenojennukset ja crosstrainer-sessiot ruotsalaisen saliketjun parkettilattiaisessa hyvinvointikeskuksessa. Jokainen toki treenatkoon kuten haluaa, ja käyttäköön siihen sellaista apua kuin kokee tarvitsevansa. Minulla on runsaasti kokemusta Personal failuresta, joten jos jollain lukijalla menee elämässään liian hyvin, on ankeus yhteydenoton ja tilinsiirron päässä!

Miten Personal Trainerit ja muut pirteät, hymyilevät ja kannustavat oman elämänsä fitnessbeibet sitten neuvovat ihmisiä syömään? No tietenkin ihan päin persettä. Kovin vähäkalorista, vähärasvaista ja mautonta tuppaa olemaan. Tietenkin he perustelevat sitä sillä, että useat asiakkaat haluavat pudottaa painoaan ja kiinteytyä. Tässä taas unohtuu se, että kyllä se paino tippuu, jos kulutus on korkeampi kuin syöty kalorimäärä. Siksi kirjoittajakin on voinut kiristelessään käydä pizzalla, kebabilla ja hamstraamassa euron juustoja. Miten sitten saada kalorinkulutus niin korkeaksi, ettei ruokavalion tarvitse olla pelkkää kuivaa kanaa ja anopin hielle maistuvaa parsakaalia? Vastaus on joko treenata useamman kerran päivässä kunnolla tai yksinkertaisesti Hard Training, jota ansiokkaasti käsittelin edellisessä blogipostauksessani.

Mitä tehdä, jos vaimo huomauttaa joulusaunassa lihomisesta tai rakkaasta tulee pullukka?

Osa lukijoista muistanee Jutta ja superdieetit -ohjelman liikuttavan, jopa traagisen intron, jossa muuan Pekka-niminen mies kertoi karusta menneisyydestään ja liikuntakipinän syttymisestä. Niille, jotka eivät ole nähneet Pekan tilitystä, lienee paikallaan kertoa Pekan sanoin, miten tilanteeseen päädyttiin:

Joulusaunassa vaimo sanoi: "Pekka, sinä olet lihonut!"

Tilanteen traagisuutta lisää se, että tuo tapahtui jouluna ja vieläpä suomalaisten pyhimmässä paikassa, saunassa. Voi vain kuvitella Pekan tuskaa. Koska laihduttaminen on nykyihmiselle hyvin tuskaa, tarvitaan apua. Onneksi Pekan avuksi löytyi iloinen ja kannustava Jutta. Vaihtoehtona olisi ollut vieläkin iloisempi, lähes sairaallosen urheilullinen Bull. En muista Pekan tarinan loppua, mutta uskoakseni se päättyi onnellisesti, ja seuraavana vuonna joulusaunassa tehtiin muutakin kuin huomauteltiin kertyneistä kiloista. Tuossa ohjelmassa näytettiin myös fitnesselämän raakuutta: oli posetreeniä, karkkihimoa dieetillä (miksi muuten fitnesspiireissä on tapana kirjoittaa dieetti yhdellä e-kirjaimella?) ja tietenkin kuuluisa kohtaus, jossa Jutalta oli jäänyt palkkari kotiin. Valmentajan suunnaton raivo sai monet katsojat tyytyväisinä, mutta myös pelonsekaisella kunnioituksella huokaisemaan helpotuksesta, etteivät he ole fitnesskisaajia. Se on niin rankka elämäntapa, ettei toista vastaavaa maapallolta löydy.

Miten sitten toimia, jos rakkaasta tulee pullukka? Kirjoittajalla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta, mutta ilmeisesti tuossa tapauksessa on ilmoittauduttava televisio-ohjelmaan. Eihän nykyihminen muuten kiloistaan eroon pääse, ellei se tapahdu televisiossa. Kumma vaan, miten itse olen saanut pudotettua painoani suht paljon kuukaudessa, vaikka en ostanut Personal trainerilta ravinto-ohjelmaa, en mennyt televisio-ohjelmaan, enkä edes laskenut kalorin kaloria.

Ela täysillä - maksa ylihintaa vähäproteiinisemmasta rahkasta!

Pari eri meijerituotteita valmistavaa yritystä on fitnessbuumin myötä keksinyt hauskan riekkumistempun yksinkertaisia, trendikkäästi salilla treenaavia ja hyvää oloa tavoittelevia kuluttajia varten - proteiinirahkan. Proteiinirahkahan on osa terveellistä ja aktiivista elämäntapaa, jota ilman ei voi päästä unelmakuntoon. Se, miksi kutsun proteiinirahkaa hauskaksi riekkumistempuksi johtuu siitä, että proteiinirahkassa on vähemmän proteiinia kuin tavallisessa maitorahkassa. Koska olen syönyt Skyr-rahkaa, tiedän noiden maistuvan ihan hyviltä. Ja maun takiahan ruokaa syödäänkin, ainakin vauraissa teollisuusmaissa. Mutta valitettavasti proteiinirahkan syöminen ei ole auttanut minua elämään yhtään sen enempää täysillä kuin Ehrmannin tai Rainbow'n kurkkuun kiinni jäävän liisterirahkan nauttiminenkaan. Mutta hienosti ovat meijerialan toimijat löytäneet markkinaraon fitnesshekuman ympäriltä. Tavallista maitorahkaakin saa nykyään juotavassa muodossa, ja kun sitä vielä mainosti eräs superhotti fitnesskissa, ei lavasäteilystä haaveileva voi olla ostamatta sitä! Odotan vain, koska muutkin elintarvikealan yritykset päättävät ruveta valmistamaan omia proteiinituotteitaan. Voi olla, ettei mene kauan, kun kauppojen hyllyiltä löytyy proteiinikanaa, proteiiniporoa, proteiinikyljyksiä ja proteiinilohta. Kilohinta on tosin tavallisia tuotteita kalliimpi, mutta täytyyhän proteiini-etuliittellä olla hintansa. Koskakohan McDonald's alkaa tarjoamaan proteiini-Big Macia? Onkohan Hesburgerin seuraava suosikkihampurilainen "Kerrosproteiini"?

En muuten ymmärrä, miksi fitnesspiireissä tykätään proteiinipannareista ja -letuista? Kyllä minulle pannarit ja letut ovat maistuneet ilman proteiiniakin, jos vain päällä on tarpeeksi kermavaahtoa.

Kuvassa kirjoittajan kevyt iltapala parin viikon takaa. Eat Fat, Stay Fit!