Hei vaan kaikki fitnesspimut ja perääni haikailevat crossfit-typykät, shortsibodareita ja testohärkiä unohtamatta!

En ole muilta kiireiltäni valitettavasti ehtinyt kirjoitella taas liian pitkään aikaan mitään. Mutta Te, rakkaat lukijani, varmasti ymmärrätte minua, sillä tiedätte äärimmäisen omistautumisen HC Natural Bodybuilding & Fitness -elämäntyylin vaativan usein säkrifaisseja. Viimeisten parin kuukauden aikana olen joutunut valitsemaan äärimmäisen epäinhimillisistä kuntosalitreeneistäni palautumisen ja muihin juttuihin käytetyn ajan väliltä. Blogin kirjoittaminen kuluttaa ainakin 5 kilokaloria, joten olen joutunut valitsemaan palautumisen. Tunnetustihan kaikki ylimääräinen rehkiminen lisää kataboliaa ja on siten omiaan heikentämään lihasten kasvua. Tämänkertaisessa lyhyessä jutussani kerron siitä, miten oma typeryys voi pilata kehityksen kuukausiksi, jopa vuosiksi ja pahimmassa tapauksessa loppuiäksi.

Tunnustus

Olen hyvin rehellinen mies, jota omatunto soimaa helposti. En anna itselleni helposti anteeksi, ja olen itseni pahin kriitikko. Joskus yritän olla myöntämättä virheitäni ja pyrin jatkamaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tuollaisessa tilanteessa alkaa omatuntoni kuitenkin piinaamaan minua, enkä pysty kauaa peittelemään mieltäni painavaa taakkaa. Tällä viikolla tein jotain, joka ei toivottavasti toistu enää koskaan. Ei, en saa toivoa sitä. Minun on ehdottomasti pidettävä huoli siitä, ettei vastaava toistu enää koskaan. Ei koskaan. Jos niin käy vielä kerran, voin samantien lopettaa treenaamisen ja siirtyä täysipäiväiseksi kynäniskaksi. Tiedän, nuo ovat painavia sanoja, mutta painava on taakkanikin, jota kannan torstaisen virheeni jälkeen. Ajan sanotaan parantavan haavat. Minun kohdallani näin ei ole käynyt, vaikka möhläyksestäni on jo muutama päivä aikaa. Olen pitänyt taakkaani sisälläni, mutta enää en pysty peittelemään sitä, vaan minun on ehdottomasti kerrottava siitä Teille. Toivon, että olette minulle armollisia, mutta en anele anteeksiantoanne. Vika on minun ja minun pitää kestää seuraukset, olkoot ne kuinka kohtalokkaita hyvänsä.

Mitä sitten tapahtui? Torstaina työpäivän jälkeen lähdin tarmoa puhkuen läheiselle legendaariselle HC-kellarisalille, tarkoituksenani tehdä kaikista pyhimpiä liikkeitä eli penkkiä ja hauiskääntöä. Olin luottavainen treenin suhteen, vaikka alla olikin jo pari eläimellistä treeniä alkuviikosta. Minulla oli varma tunne siitä, että rauta tulisi nöyrtymään. Vaan itku pitkästä ilosta, kuuluu vanhan kansan viisaus. Kaivaessani treenikassistani kamppeita esille älysin lähes välittömästi, että olin samassa tilanteessa kuin Jutta G. Superdieettien ensimmäisellä tuotantokaudella: palautumisjuoma oli jäännyt kotiin! Hyvä fiilis mureni hetkessä, ja olin hetkessä lähes epätoivon partaalla. Te kaikki tiedätte hyvin, ettei treenistä ole mitään hyötyä, jos palkkaria ei saa sekunnilleen oikeaan aikaan treenin jälkeen. Anabolinen ikkuna jää silloin hyödyntämättä ja jokainen yksittäinen toisto on ollut turha. Jos minulla olisi ollut selkärankaa, olisi pakannut kamani ja käynyt hakemassa palkkarin kotoani, mutten toiminut näin. Treenasin kyllä, mutta olin hyvin tietoinen siitä, että kaikki uurastus tulisi olemaan turhaa. Tein penkkiä ja hauiskääntöä - turhaan. Virheestäni johtuen olen entistä kauempana kropasta, jota naiset himoitsevat ja miehet kadehtivat. Pahinta tässä on se, etten voi syyttää virheestäni turvapaikanhakijoita, tulevaa ex-vaimoani, naapureita, vihervasureita tai muita salitreenaajia. Virhe oli ainoastaan minun ja minä kannan seuraukset. Rantakuntoon 2016 -projektini saattaa jäädä tyngäksi tämän takia. Tuskin pääsen enää Fitfarmin valmennukseen, enkä saa enää alennuksia Fitnesstukun tuotteista. Pienillä virheillä voi olla kallis hinta.

Joku saattaa aiheellisesti kysyä, miksi avauduin tästä asiasta. En kaipaa sääliä, enkä huomiohuoraa. Kirjoitin tämän purkaakseni sydäntäni, mutta ennen kaikkea muistuttaakseni muita: pitäkää aina huoli siitä, että palkkari kulkee mukananne. Unohduksen seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Ei ainoastaan fyysisesti, vaan ennen kaikkea henkisesti. Olen tyytyväinen, jos tämän luettuaan joku bodarinalku tarkastaa ennen jokaista treeniään, että palkkari on varmasti mukana. Toivon sydämeni pohjasta, ettei kukaan teistä tee samaa kohtalokasta virhettä kuin minä.

Vakavin terveisin,

#eatfatstayfit