Yksi yleisimpiä kehonrakennukseen ja fitnesslajeihin liittyviä kysymyksiä on se, ovatko ne urheilua vai jotain muuta. Olen sivunnut monessa postauksessani, mutta ajattelin tuoda nyt perusteellisemmin esille, miksi suhtaudun kyseisesten lajien urheilullisuuteen niin kriittisesti. Tässä jutussa esitetyt mielipiteet ovat täysin subjektiivisia ja niistä saa olla vapaasti ihan eri mieltä. Mielelläni otan myös vastaan kommentteja aiheesta ja olen valmis keskustelemaan aiheesta.

Mitä on urheilu?

Ensimmäiseksi lienee paikallaan määritellä, mitä urheilu oikeastaan on yleisen käsityksen mukaan. Kielitoimiston sanakirja antaa urheilusta seuraavan määritelmän:

fyysisen kunnon ylläpitämiseksi, virkistykseksi t. sääntöjen mukaisena kilpailuna harjoitettavista liikuntamuodoista; myös eril. laitteita tms. käyttäen suoritettavista kilpailuista.

Tämä määritelmä on hyvin lavea ja oikeastaan sen mukaan urheiluksi voidaan käsittää oikeastaan kaikki liikunta- ja kilpailumuodot sauvakävelystä olympiakamppailuun. Oma subjektiivinen näkemyt aiheesta on kuitenkin tiukempi: en pysty pitämään sauvakävelyä tai vesijuoksua missään määrin urheiluna, vaan ne ovat mielestäni puhtaasti liikuntaa kunnon ylläpitämiseksi, sen kohottamiseksi tai esim. vammoista kuntoutumiseen. Yhtä lailla kuntosalilla treenaavista suurin osa on kuntoilijoita, harrastelijavoimailijoita tai mieleisempää ulkomuotoa tavoittelevia. Kilpailuihin tähtävän painonnostajan kohdalla asia on tietysti erilainen. Silloin sali on paikka, jossa harjoitellaan urheilukilpailuja varten.

Usein kuulee väiteltävän siitä, onko esim. autourheilu oikeastaan urheilua, koska siinä tekniikka merkitsee paljon. Toisaalta autourheilussa kilpaillaan siitä, kuka on ensimmäisenä maalissa ja ideaalitilanteessa kuljettajan ajotaitojen tulisi myös vaikuttaa asiaan paljon. Formula 1 -kuskien täytyy olla myös hyvässä fyysisessa kunnossa, jotta selviää g-voimista ja kisaviikonlopusta yleensä. Mutta ajotaidoiltaan paraskaan kuljettaja ei voita F1-kilpailua, jos hän ajaa Mercedeksen sijaan Force Indian autolla. Lista on loputon: joidenkin mielestä golf on huippu-urheilua, joidenkin mielestä se ei ole urheilua lainkaan. Ammuntaa läheskään kaikki eivät pidä ns. oikeana urheiluna, mutta lajin harrastajat pitävät lajiaan varmasti urheiluna. Listaa voisi vaikka kuinka pitkään, mutta niin niin ammunnassa, ratsastuksessa, formuloissa ja purjehduksessa kuitenkin yksi yhteinen asia - suoritus, jonka perusteella sijoitukset ratkaistaan. Olkoonkin, että lajien fyysisyydessä on suuria eroja.

Tämä on mielestäni todellista urheilua.

Miksi kehonrakennus ja fitness eivät ole urheilua?

Kehonrakentajat ja fitnesskilpailijat toistavat usein meille bodausskenen ulkopuolisille skeptikoille, että lajien harrastajilta vaaditaan kovaa itsekuria, ja että vain pieni osa ihmisistä pystyy viemään kisadieetin loppuun. Väite pitää paikkansa, enkä itsekään pystyisi treenaamaan tavoitteellisesti kehonrakennustyylisesti. Pelkkä bodaaminen on mielestäni niin tylsää, että ihmettelen suuresti, miten joku jaksaa harrastaa sitä pääjuttunaan. Tiedän hyvin, että varsinkin kisoihin tähtäävät kehonrakentajat tekevät kaikkensa salilla, syövät tylsää ja mautonta ruokaa dieetillä ja vielä tavoitteisiin päästäkseen riskeeraavat terveytensä pahemman kerran käyttäessään anabolisia steroideja, kasvuhormonia, insuliinia jne. Kehonrakentajat ja lajin fanit sanovat usein, että laji on rankin mahdollinen, koska kehonrakennuksessa ei pärjää vain treenaamalla kovaa, vaan ruokailujen ja levon pitää olla myös kunnossa. Pitää paikkansa, mutta missä fyysisessä lajissa näitä asioita ei pitäisi ottaa huomioon? Painoluokkalajeissa ei voi syödä mitä vaan, kun valmistaudutaan kisoihin. Yleisurheilija ei voi bilettää, elää epäsäännöllisen rytmin mukaan, eikä syödä hällä väliä -asenteella, jos hän meinaa pärjätä huipulla. Huipulla kaikkien lajien urheilijat tekevät uhrauksia muun elämän suhteen, mutta jostain syystä vaikuttaa siltä, että bodarit ja fitnessmimmit ovat kovimpia puhumaan tekemistään säkrifaisseistaan. Erityisen vahvaa tällainen ajattelu vaikuttaa olevan bodauksesta tai esim. bikini fitness -touhuista innostuneiden nuorten aloittelijoiden keskuudessa. Jokainen toki harrastaa sitä, mikä itseään kiinnostaa, ja jos fitnessbuumi lisää ihmisten treeni-intoa, hyvä niin. Silti omaan rakkaaseen lajiin voisi suhtautua vähän realistisemmin.

Urheilijoita vai "kauneuskilpailuun" osallistujia? Kiinnittäkää huomiota herrojen esteettisiin, kasvuhormonin ja insuliinin turvottamiin vatsoihin. Terve sielu terveessä ruumiissa!

Vaikka kehonrakennus ja fitnesslajit vaativat treeniä ja kovaa itsekuria (ja etenkin ensin mainittu muutakin kuin kreatiinia), en pysty mieltämään lajeja varsinaisesti urheiluksi. On olemassa muitakin äärimmäisyyksiin meneviä lajeja/harrastuksia, jotka eivät mielestäni ole urheilua fyysisestä vaativuudestaan huolimatta. Esim. vuorikiipeily on pahimmillaan taistelua luonnonvoimia vastaan ja kuolemanvaara on todellinen. Vuorikiipeilijöiden on tietysti oltavat fyysisesti ja psyykkisesti kovassa kunnossa. Silti kyse on mielestäni enemmän verrattain pienen piirin extreme-jutusta kuin urheilusta. Se ei vaikuta lainkaan siihen, ettenkö arvostaisi jokaista Mount Everestin huipulle kiivennyttä.

Miksi en pidä kehonrakennusta ja fitnesslajeja urheiluna? Siksi, että niistä puutuu urheilusuoritus, jonka perusteella kilpailijoiden paremmuus saataisiin selville.  Kehonrakentajien järjestys rankataan ulkonäön perusteella, samoin shortsibodareiden, bikini fitness -mimmien jne. Kyseiset lajit ovat siis lähinnä omanlaisiaan "kauneuskilpailuja". Keholajeissa tuomareiden henkilökohtaisilla mieltymyksillä on merkitystä lopputulokseen - joku toinen arvostaa kireyttä ja symmetriaa, toinen valtavaa lihasmassaa. Kilpailija saattaa hävitä ykkössijan siksi, toinen tuomari ei yksinkertaisesti pidä hänen fysiikastaan. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, on myös nimellä merkitystä kehonrakennuksessa ja fitnesskisoissa. Vähän väliä saa lukea polemiikkia siitä, että jonkun toisen kilpailijan olisi pitänyt oikeasti voittaa, koska voittajaksi julistettu ei ollut lihaksikas, kireä, eikä edes osannut poseerata. Silti hän voitti, koska on ollut niin paljon lehtien kansissa ja voittanut aikaisemmin isoja kisoja. Toki voittajan pitäisi olla lihaksikkaampi ja kireämpi kuin muiden, mutta asia ei tunnu menevän ihan näin yksinkertaisesti. Ainoa urheilusuorituksen sisältävä fitnesslaji on vapaaohjelmassa kilpa-aerobicmaisia piirteitä sisältävä "vaparifitness" (viralliselta nimeltä yksinkertaisesti fitness). Koska en tunne lajia en paremmin, en tiedä mikä painoarvo vapaaohjelmalla on suhteessa kropan esittelyyn. Fitnesslajeissa ulkourheilullisilla asioilla on myös rutkasti merkitystä: hiustenpidennykset, ripsiviritelmät, silikonitissit (eivät ihan kaikilla), geelikynnet jne. kuuluvat olennaisesti lajeihin, ja nämä kropan kondikseen liittymättömät asiat painavat ymmärtääkseni myös arvostelussa. Missä suorituslajissa tällaiset seikat vaikuttavat kilpailijoiden sijoituksiin? Tai ehkä kyseessä on se mystinen lopputulokseen vaikuttava lavasäteily, jota kaltaiseni maallikko ei kykene ymmärtämään.

Urheilukilpailu vai missikisa? Kyllähän noita takalistoja mielellään katselee, mutta niin katselee yleisurheilijanaistenkin...

Olenko minä urheilija?

Kuten olen jo usein kirjoittanut, ovat varsinkin nuoret, vasta fitnessharrastuksensa aloittaneet naiset helposti kirjoittamassa Facebookiin ja Instagramiin tittelikseen Bikini Athlete tms., vaikka takana ei olisi ainuttakaan kilpailua. Myös monet kehonrakentajat kutsuvat itseään urheilijoiksi. Mielestäni "urheilija" on sana, jota ei tulisi käyttää kenestäkään turhan heppoisin perustein. Suomessa on paljon kovaa omaksi ilokseen eri lajeja treenaavia, kovassa kunnossa olevia ihmisiä, jotka eivät kuitenkaan ole minun silmissäni urheilijoita. Minusta urheiljat ovat niitä, joille harjoittelu on ykkösasia ja tavoitteet ovat kansainvälisessä menestyksessä. Toki kehonrakentajilla ja fitnesskilpailijoillakin voi olla samat tavoitteet, mutta koska heidän lajinsa eivät ole mielestäni urheilua, en voi pitää heitä urheilijoina. Tästä jokainen saa toki olla vapaasti eri mieltä.

Olenko sitten minä - ruudun takaa anonyymina huuteleva mulkero - yhtään enempää urheiljia kuin lavalla pullistelevat ja keikistelevät miehet ja naiset? En ole. Olen kyllä räpeltänyt kansallisella tasolla mielestäni kovassa urheilulajissa ja olen myös osallistunut lajin SM-kisoihin verrattain huonolla menestyksellä. On En kehtaisi missään tapauksessa väittää olevani urheilija, vaikka olen todennäköisesti treenannut enemmän kuin monet itseään urheilijoiksi tituleeraavat wnb-fitnessmimmit yleensä. En silti ole treenannut niin omistautuneesti ja päämäärätietoisesti kuin mielestäni urheilijat treenaavat Jos jonkun mielestä käsitykseni urheilijan määritelmästä on turhan tiukka, ymmärrän sen hyvin. Itse koen olevani lähinnä (entinen) himotreenaaja tai harrastekilpailija. Olen kuitenkin nähnyt läheltä nuoria ja vähän vanhempiakin urheilijoita, ja minulla on jonkinlainen kuva siitä, mitä urheilijana oleminen vaatii. Siihen ei riitä pelkkä urheilijaprofiili Facebookissa tai hieno titteli Instagramin tietokentässä. Ei, vaikka ottaisi kuinka saliselfietä päivässä ja joisi joka toinen tunti Nocco BCAA:ta.