Kuntosaleja on nykyään monenlaisia. Perinteisten jokamiehen salien lisäksi on crossfit-saleja, toiminnallisen harjoittelun temppeleitä, vain naisille suunnattuja kuntoklubeja, voimanostosonnien luolia, bodarien vipuvarsilaiteparatiiseja ja  hyvän olon keskuksia ryhmäliikuntatunteineen. Itse olen treenannut (tuloksetta) lähinnä kaupungin saleilla, mitä nyt opiskeluaikoina kävin pyörähtämässä yliopiston salilla. Yliopiston sali oli minulle liian hieno, siellä oli liikaa crosstrainereita ja muita turhia laitteita. Tiukkapeppuiset oikeustieteen opiskelijat trikoissaan aiheuttivat jopa minun rautaiselle itsekurilleni vaikeuksia. Toisaalta samalla salilla minulta kysyttiin, onko aivan välttämätöntä treenata vatsoja lisäpainolla. On se.

Olen viihtynyt oikein hyvin kaupungin, vaikka aukioloajoissa on ajoittain toivomisen varaa (esim. pyhät kiinni ja osa saleista kesällä yli kuukauden suljettuina) ja treenaajia saattaa välillä olla salien kokoon nähden liikaa. Kaupungin hikiluolissa treenaa kuitenkin sellaisia persoonia, joita en usko kaupallisilta saleilta löytyvän. Magnesiumia saa käyttää, eikä kukaan valita, jos rinnallevedon jälkeen pudottaa painot lattialle. Paikat ovat nuhruisia, suihkutilat ovat ankeat, mutta eihän sitä olla tultukaan viiden tähden hotelliin. Treenien ohessa vittuillaan lämpimästi muille ja kerrotaan huonoja juttuja. Naiset eivät jostain syystä kauhean usein näille saleille eksy, eikä lapsiparkista tai lisäravinnemyymälästä ole tietoakaan.

Vaikka hikiluolat riittävät minulle hyvin, esittelen seuraavaksi omia ajatuksiani siitä, millainen olisi minulle täydellinen sali.

Jos saisin joskus vallan päättää esim. kunnallisten salien suunnittelusta ja varustelusta, lähtisin karsimaan kaikesta turhasta. Aerobisista laitteista kelpuuttaisin soutulaiteet ja yksinkertaiset kuntopyörät, mutta crosstrainereita yms. helvetinkoneita ei sinne kaivattaisi. Ne vievät turhaan tilaa, samoin kuin monet laitteet. Jalkaprässi ja hack-kyykkylaite ovat sallittujen listalla, mutta ylätaljan, pec deckin yms. voisi suosiolla jättää bodarien ja fitnesstypyjen suosimille saleille..

On sanomattakin selvää, että tilaa ja nostopaikkoja pitäisi olla riittävästi. Kunnon nostolava pitäisi olla kaikilla saleilla, jotta rinnallevetoa ja tempausta voi treenata kunnolla. Oikeastaan on käsittämätöntä, että esim. parkettilattiaisia kuntosaleja on ylipäätään olemassa. Parhaalla mahdollisella salilla kyykkypaikkoja tulisi olla muutama, koska niitä käytetään myös esim. pysty- ja vauhtipunnerruksessa. Vaikken olekaan penkkipunnerruksen suuri fani (olosuhteiden pakosta teen sitä tällä hetkellä), olisi punnerruspenkkejäkin hyvä oli pari liikkeen suuren suosion takia. Lisäksi muutama säädettävä penkki esim. käsipainopunnerruksia varten kuuluisi varustukseen. Leuanvetopaikkoja olisi muutama, jokainen niistä eri korkeudelle asennettuna eripituisia ihmisiä varten. Leuanvetopaikkkojen ja dippitelineiden luona olisi myös pari laadukasta lisäpainovyötä. Vatsa- ja selkälihasliikkeitä varten olisi pari erilaista penkkiä, vaikka varsinkin vatsoja voi treenata vallan mainiosti ilman mitään penkkejä. Mitään vatsalihasrutistuslaitteita ei tarvitsisi yhdellekään salille hommata.

Jos saisin päättää, jokaisella salilla olisi muutama painonnostotanko, jota ei käytettäisi muuhun kuin painonnostoliikkeiden harjoitteluun. Ne idiootit, jotka pilaisivat pn-tangot käyttämällä niitä penkkipunnerruksessa saisivat elinikäisen porttikiellon salilleni. Telineitä varten olisi muutama laadukas voimanostotanko sopivalla karhennuksella. Levypainot olisivat taattua Eleiko Sweden tai Leoko Finland -laatua. En ymmärrä lainkaan, miksi muunlaisia painoja edes valmistetaan. Painonnostokiekot kun sopivat bodaukseen, yleisvoimailuun ja kaikenlaiseen hippailuun. Tässä yhdeydessä on paikallaan mainita, että kotikaupunkini valitettavasti hankki eräälle salille "kahvallisia" levypainoja. Nehän eivät juurikaan kestä esim. rinnallevetoharjoittelua. Tottakai kunnon pn-kiekot maksavat lelulevyjä enemmän, mutta ne myös kestävät hyvin rankkaakin runnomista.

Kuten levypainot, myös käsipainot saisivat olla sen verran lujaa tekoa, etteivät ne ole heti mutkalla astetta kovemman käytön jälkeen. Käsipainokokoelman ei tarvitsisi olla mahdottoman suuri, sillä 80 kilolla yhden käden soutua tekevät bodarit tuskin muutenkaan ilmaantuisivat salilleni. Kahvakuulia voisi myös olla jokunen. Mutkatangot jne. eivät ole mitenkään välttämättömiä, mutta niitäkin voisi olla pari kappaletta. Vaikka minun suunnittelema sali ei olisi missään tapauksessa Kalliin Kuntopiirin ideologiaa (lue CrossFitia) suosiva sali, roikkuisi katosta pari köyttä kiipeilyä varten. Traktorin renkaat, lekat, painokelkat jne. ovat hyviä juttuja, mutta ne sopivat paremmin ulkoharjoittelua varten.

Salin säännöt kieltäisivät härskit v-aukkoiset t-paidat, joista pilkottaisi rintaan tatuoitu kaunokirjoitustöherrys. Lippiksen pitämisestä treenin aikana joko trendibodari- tai lätkäjätkätyyliin seuraisi armotonta kettuilua. Myös erilaisten bodarirytkyjen ja ylenpalttisesta lisäravinnehifistelystä seuraisi ankaraa kuittailua. Minä en varsinaisesti tarvitse treenimotivaation lisäämiseksi musiikkia, mutta se on varmaa, ettei täydellisellä salilla soisi lainkaan Suomi- tai mikään muukaan räppi. Kunnon salille sopii vain hard rock, heavy ja thrash metal. Soittolistalla olisi sellaisten suurten orkestereiden kuten Iron Maidenin, Metallican, Megadethin, Black Sabbathin, Judas Priestin, Dion, Iced Earthin, Slayerin, Anthraxin, Saxonin, Motörheadin ja Testamentin tuotanto, vain muutamia mainitakseni. Valitettavasti nuoret bodarinalut eivät ole todennäköisesti kuulleetkaan näistä yhtyeistä. Sen voin paljastaa, että niiden sanoituksissa on vähän syvällisempää sisältöä kuin se, kuka onkaan salilla ensimmäisenä ja viimeisenä.

_ _ _

Heikkona hetkenä menin tilaamaan akuuttiin kalorinpuutokseen pieruheraa ja maltoa. Lähetyksen mukana sain ilmaiseksi t-paidan. Kiva juttu, mutta paitaa piti vähän tuunata. Kirjoitan seuraavaaksi monen lukijan toivoman jutun Fitnesspäiväkirjat-ohjelmasta. Siihen asti: